Elämä on varjoa ja valoa

Vaimo innostui kokoamaan blogiin Sannan haastamana jouluisen tunnelman menneiden vuosien kuvastoa kierrättäen. Leppoisa ja rauhallinen valkoisen talven tunnelmointi sopii meille hyvin. Syksyssä on tänä vuonna ollut luopumisen tuskaa ja tummia sävyjä tavallista enemmän. Saattelimme yhden perheen isovanhemmista kirkkomaan rauhaan. Surullista, mutta osa elämää sekin.

Hiljalleen alkaa tuntua siltä, että pahin on takana ja ajatukset suuntautuvat taas enemmän kohti valoa. Vaimo vauhditti pimeyden voittamista ostamalla terassille 1000 lediä. Aikaisempi ennätys oli 720. Innostui, kun naapuruston uuden asukkaat saivat hetkellisen yliotteen omilla valoillaan. Nyt puntit on tasattu!

Käytiin tänään WeeGeen joulumarkkinoilla. Tuumailin tyttärelle, että ei siellä ole kuitenkaan mitään kiinnostavaa. Yllätin kaikki, mukaanlukien itseni shoppailemalla ennemmän kuin tytöt yhteensä. Mukaan lähti uusi pipo, talvitakki, paita ja taskuliina. Tytärtä huvitti.

Viikon päästä alkaa jo joulukuu ja jouluaattoon on tasan kuukausi. Pepe pääsee maalle nuuskimaan lumikinoksia ja ehkäpä sovittelemaan taas tonttulakkia päähänsä. Mutta eniten kuitenkin kiinnostaa kinkku, se on varma se. Vielä sellainen asia muistui mieleen orastavasti alkavasta joulun odotuksesta, että viime vuonna monet sosiaalisen median ystäväni kisailivat siitä, kuinka pitkälle onnistuvat välttelemää alle upotetun esityksen kuulemista. Tänä vuonna halusin olla se, joka tekee osaltaan välttelyn vaikeammaksi!

Olkaa hyvä! T. Petri