Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

lauantai 31. elokuuta 2019

Keski-ikäisten Love Island


Yllä näkyvät kuvat eivät ole Love Islandilta vaan kesän viimeisten auringonsäteiden lämmittämästä Hvitträskistä, jossa kävimme aamulla Pepen kanssa. Mutta täytyy tunnustaa, että kyseistä TV-sarjaa on muutama jakso katsottu. Selityksenä tarjottakoon sellainen syy, että se oli ainoa ohjelma mitä teini suostui kanssamme katsomaan. Uhrauksia on tehtävä, jos meinaa viettää aikaa nuorison kanssa.

Sarjaa katsoessa tulin pohtineeksi, millainen se olisi jos siinä esiintyisi nuorten sijasta tällaisia keski-ikäisiä. Todennäköisesti nukuumaanmenoaika olisi aiemmin, ja keskustelujen sisällöt olisivat hyvin erilaisia. Esimerkiksi tällaisia:

Keski-ikäisten Love Island, miesten nurkkaus:

- ”hiljaisuus”
- ”haukottelua”
- ”hiljaisuus”
- ”Oletko kilpailuttanut sähkön milloin?”
- ”Olen, mutta ei sillä väliä kun siirtohinnat kuitenkin niin kalliit. Niitä ei ilmalämpöpumpulla lasketa”
- ”Mmmm. Korot kuitenkin alhaalla. Haluatko lasin Barbarescoa?
- ”Kiitos ei. Kuukauden päästä on triathlon. Pitää lähteä kohta uintitreeneihin. Kilometrin uinnin päässä kuvataan keski-ikäisten Temptation Islandia. Jos lähden vartin päästä ehdin näkemään pystyykö Jarno vastustamaan nurmikon ajamisen houkutusta. Tuottajalla meinasi mennä hermot toissapäivänä, kun se ei suostunut juomaan kaljaa altaalla vaan karkasi leikkaamaan nurmikkoa. Se homma kuuluu tuotantoryhmän huoltomiehelle. Kuronenkin sanoi, että jos vielä kerran yrität leikata nurmikkoa tosi-TV:ssä, et saa enää paistaa makkaraa iltanuotion hiilloksessa ja joudut lähtemään kotiin perheen luo. Asiasta viidenteen, Olikohan muuten Pasilla ja Sarilla jotain sutinaa viime yönä?”
- "Öööeiku Pasilla on selkä jumissa. Sen kyykkyasento petti kun pohje kramppasi kesken noston tässä helteessä. Sanoin sille, että juo suolaista vissyä ettei kroppa kuivu, mutta otti varmaan suolatonta. Sari on siviilissä kiropraktikko, yritti saada välilevyn takaisin paikoilleen. Vessassa on muuten Voltarenia jos tarvetta.”
- ”Hyvä tietää. Mun pitää lähteä nyt uimaan. Ei sulla ole muuten Suunnon laturia lainata? Unohdin oman kotiin.”
- ”On! Ja Ouran ja Apple Watchin. Kindlen, järkkärin, GoPron, dronen, läppärin, Bosen, battery packin ja partakoneen.”
- ”Äijä! Laitatko puolen tunnin päästä saunan päälle ja ota minullekin siivu siitä kuvausryhmän kimppa-Eurojackpotista. Saatanan Siilinjärveläiset.”
- ”No perkele. Tänään ei juoda alkoholitonta olutta!”
- ”Tänään otetään vähän märkää! Poikien ilta!”
- ”Eiiii, tämä on Love Island, illalla on sokkotreffit”.
- ”Ei perkele.”


Ihmettelen, että miksi noihin sarjoihin ei oteta mukaan keski-ikäisiä?


Petri

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Loppukesän tunnelmia


Mikä tuota peikonlehteä vaivaa? Näyttää siirtäneen kasvunsa ruukun ulkopuolelle mielestäni epänormaalilla tavalla. Hyvinvoivalta vaikuttaa, mutta onhan tuo kuitenkin outoa käytöstä. Kyllästyikö se tuohon ruukkuun ja pyrkii pois vai mitä? Kukin tyylillään, mutta jos tuo jatkuu, sehän tippuu tuolta ruukusta pois. Voiko tuolle tehdä jotain? 

Tiedä minne peikonlehti on matkalla, mutta kuten todettu, vanhempi lapsi muutti opiskelemaan pohjoiseen. Vanhemmat kärsivät luonnollisesti pienestä eroahdistuksesta, mutta yritetään olla reippaita. Muuttunutta elämäntilannetta pohtiessa muistui mieleen oma muutto. 

Mielestäni merkittävimmin muuttunut asia on teknologian mahdollistama kommunikointi. Asioiden hoitaminen on nykyään aika vaivatonta. Videopuhelut ja pikaviestit mahdollistavat helpon yhteydenpidon ja tarvittaessa etäkonsultaation tarjoamisen sujuvasti. 90-luvulla ei videopuheiluita soiteltu. Eikä paljon muitakaan. Puhelinkortti ja puhelinkoppi mahdollistivat toimivimman ja itseasiassa ainoan reaaliaikaisen etäyhteyden. Jos tuli tarve soitella, piti liikkua satoja tai ainakin kymmeniä metrejä puhelimen luokse ja toivoa, että toisessa päässä olisi joku vastaamassa. 

Helpottunut on myös rahojen liikuttelu, maksujen hoitaminen, ostosten tekeminen ja yhteydenpito koulun kanssa. Vaikka Wilmaa on kirottu useaan otteeseen, ei se nyt ihan huono keksintö ole. Kaventaa toki nuoren mahdollisuuksia poissaolomerkintöjen väärentämiseen, mutta sietäköön tuon kun moni muu asia on helpompaa. Itse väärensin äitini nimen poissaolovihkoon. Luokanvalvoja ei huomannut, mutta äiti huomasi.

Mutta, ei ollut ennen kaikki paremmin. Tai ehkä joku asia oli, mutta en juuri nyt muista yhtään. Hiuksia oli enemmän.

T:Petri

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Meidän kesä

Täällä ollaan! Pienen kirjoitustauon jälkeen. Tässä on ollut kaikenlaista. Hauskaa ja haikeaa. Jälkimmäisestä ei kannata huolestua, väistämättömästä vanhemmuuteen liittyvästä asiasta kysymys.


Loma alkoi nopeasti. Meidän perheen mielestä paras tapa irroittautua arjesta on vaihtaa maisemia ripeästi. Töiden loputtua tavarat laukkuun ja lento Pariisiin. Ranskan pahin helleaalto oli juuri helpottanut ja Suomessa alkoi satamaan, hyvä tuuri ajoituksen suhteen. Meille vanhemmille Pariisia voisi luonnehtia jo aavistuksen tutuksi kyläksi. Lapsille kerta oli ensimmäinen. Kahden nuoren ja kahden aikuisen muodostaman seurueen päiväohjelmien suunnitelussa on hyvä huomioida molempien sukupolvien tarpeet. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aamupäivällä kun kaikki ovat vielä virkeitä, voidaan nauttia sopivan pieni annos kultturelleja nähtävyyksiä. Tämä osuus saa kestää muutaman tunnin. Iltapäivästä on hyvä varata vastaavasti muutama tunti vapaamuotoisempaan palloiluun esimerkiksi nuorisoa kiinnostavien myymälöiden ja pelikahviloiden läheisyydessä. Huolimatta hyvästä suunnittelusta, aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin oli ajateltu. Seurueen kärsivällisyyttä koeteltiin kaikista eniten Pariisin katakombien sisäänkäynnille johtavassa jonossa, jossa odotimme vuoroamme kolmisen tuntia. Onneksi jonon vieressä oli kansainvälinen pikaruokaravintola, joka mahdollisti odotuksen aikaisen tankkauksen. Itse vierailu katakombeissa taisi kestää alle puoli tuntia.


Tasapainoiltuamme muutaman päivän Pariisissa hyppäsimme junaan joka kiidätti meidät seruaavaan kohteeseen, Cannesiin. Perillä meitä odotti rauhallisella paikalla sijaitseva upea majapaikka Villa Le Menestrel. Reissun toinen puolisko sujui siis seesteisimmissä merkeissä. Auringosta nauttien ja marketin antimia kokkaillessa. Piipahdimme toki välillä Cannesin ja muiden lähikaupunkien kaduilla elämää katselemassa. Ja muutaman tunnin Italiassakin. Siltä reissulta jäi mieleen päälimmäisenä se, että Italialaisen pankkiautomaatin ruutu meni windowsin vikatilaan kun yritin nostaa käteistä suomalaisella kortilla. Toinen kohokohta oli kun maksoin ranskalaisen papan tietullin, kun hän ei itse osannut. Tietullin itsepalvelu-automaatti oli joko liian vaikea, tai sitten hänellä ei ollut tullut luottokorttia mukaan. Ajattelin, että parempi maksaa 3,50 € kuin se, että merkittävän pitkäksi kasvanut jono lähtee peruuttamaan. En toki ylenkatso vanhemman herran maksuvaikeuksia, ei nuo itsepalvelupäätteet ole aina helppoja nuoremmillekaan. Tai ehkä hän oli vain ovela vanha kettu? Laskelmoi, että kyllä tästä jotenkin päästään maksamatta tullin läpi? Cannesin viikoin suurimmat konfliktit syntyivät majapaikan hitaasta nettiyhteydestä. Jos toinen nuori halusi katsoa videoita, toinen ei voinut pelata. Muuten meni hyvin.


Tour de Francen jälkeen viihdyttiin hetki kotona ja loput lomasta Kainuun maisemissa. Tässä kohtaa säät eivät enää suosineet. Lämmintä oli kuin marraskuussa. Mutta sellaista se suomessa välillä on. Parempi lämpötila tuo on kuitenkin kansanterveydelle kuin 40:n asteen helle. Tässä kohtaa lomaa tunnelma alkoi taittua aavistuksen haikeaan suuntaan. Ei tosin säästä johtuen vaan siitä, että samalla kun me lopettilimme lomaan, autoimme myös vanhempaa lasta muutossa. Sopiva ja kiinnostava opiskelupaikka löytyi toiselta paikkakunnalta, satojen kilometrien päästä. Näin tässä kävi. Tuhansia kertoja kuultu, että nopeasti ne lapset kasvavat. No niin ne näköjään tekevät. Uskottava on. Mutta, olemme toki iloisia itsenäistymisen askelia ottavan onnellisen opiskelijan puolesta. Ja valtavan ylpeitä. Pääsi haluamaansa lukioon, eikä epäröinyt lähteä. Samaan talouteen kanssamme asumaan jäänyt toinen lapsi joutuu nyt kestämään meitä yksinään, tsemppiä myös hänelle. Mutta hyvin tässä pärjätään, itse kukin. Ja ollaan melko nohevia vanhempia, kun on jo nyt saatu kumpikin molempien lasten Wilmat toimimaan.

Kohti seuraavia seikkailuja,

Mervi ja Petri

Ps. Modernipuutalo -instan kohokohdista löytyy pätkiä kesän reissuista, mikäli kohteet kiinnostavat