Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Olohuone talviauringon valossa


Olisikohan käynyt niin, että ikkunat jäivät pesemättä viime keväänä. Taivaalta loimottava aurinko antaa ymmärtää, että näin olisi voinut käydä. Mutta valo on silti enemmän kuin tervetullut. Ei haittaa pakkanen, ei ollenkaan. Mahtavaa, että saatiin kunnon talvi tännekin. Tänä viikonloppuna ei tosin päästy nauttimaan niin paljoa ulkona, mutta vähän kuitenkin. Pepen kanssa lenkillä ja lumitöissä. 

Rouva on kerännyt voimia pimeimpien kuukausien aikana ja nyt alkaa kuulostaa siltä, että kohta tapahtuu. Lykkääntyneet projektit saattavat alkaa etenemään. Tällainen fiilis tuli viime viikon lopulla, kun kävimme huonekalukaupassa tutkailemassa hyllyjä ja työpöytiä. Katsotaan miten tilanne kehittyy. Melkeinhän tässä alkaa kaivata asennus- ja maalaushommia, kun ei ole puoleen vuoteen tullut tehtyä juuri mitään kotirintamalla!

Olohuonetta ja ruokailutilaa katsellessa tulee mieleen, että laatuun kannattaa panostaa. Kaikki suuremmat huonekalut alkavat olla jo kohtalaisen iäkkäitä, mutta jämäkästi palvelevat edelleen ja näyttävät hyviltä. Ilmettä on päivitetty moneen kertaan pienemmillä hankinnoilla, matoilla ja muilla. Näin sen pitää mennäkin. Suuremmat ja kalliiimmat tavarat saavat kestää käyttöä ja aikaa. Maailman menoa katsellessa ja itsekin ikääntyessä lyhytikäiset kertakäyttötavarat tuntuvat enemmän ja enemmän vastenmilielisiltä.

FB-seuraajat ehkä huomasivatkin sellaisen hassun tapahtuman, että loppuunpalanut kynttilä hitsasi kynttilänjalan keittön pöytään kiinni. Melko tiukassa on, pitänee hakea tallista kuumailmapuhallin ja koittaa sulatella se irti, vahingot toivottavasti minimoiden. Pitkään on pöytä jo palvellut ja monesta selvinnyt, toivottavasti kestää vielä tämänkin koettelemuksen.  Hankittiin se meille kohta kymmenen vuotta sitten, käytettynä. Se on laatua se :)

Toivotaan, että aurinkoisia ja talvisia päiviä riittää, laadukasta viikon alkua!

T:Petri (& Mervi)

lauantai 26. tammikuuta 2019

Aidon sisällön puolesta


Perjantai-ilta. Istumme miehen kanssa sohvalla, siemailemme viiniä ja syömme turkinpippureita. Katselen Netflixistä löytämääni sarjaa (Friends from College) ja mies naputtelee vieressä konettaan. Työjuttuja ajattelen. Aika ajoin vierestä kuuluu miehen naurahduksia ja tulkitsen hänen katsovan toisella silmällä seuraamaani sarjaa. Vilkaisen jossain vaiheessa FB:tä ja huomaan miehen seinällä uuden julkaisun. Mies on tehnyt myynti-ilmoituksen moottoripyörästään ja puffaa ilmoitusta omalla seinällään. Kiinnostun ilmoituksen alle jätetyistä kommenteista siinä määrin, että päätän lukea itse ilmoituksen.

Ammattilaisten näkemysten mukaan vaikuttajamarkkinoinnissa tulee vuonna 2019 korostumaan mm. aitous, autenttisuus ja siloittelemattomuus. Mielestäni tässä miehen laatimassa ilmoituksessa ollaan aivan asian ytimessä.

Ja sitten siihen ilmoitukseen.....

Harley-Davidson Dyna
FXDX Dyna Fat Bob
Tästä ikäisekseen niin mintissä (nuorison ilmaisu, tarkoittaa hyväkuntoista) kunnossa oleva FatBob kuin vain voi olla. Ei ole kauheasti ehtinyt ajelemaan kun on tässä ollut kaikenlaista projektia. Talonrakennusta, haastavan yritystoiminnan pyörittämistä, vaativa vaimo ja sen sellaista. Harmittaa laittaa myyntiin, mutta ajattelin sen kuitenkin tehdä. Yritin jo viime kesänä, mutta oli ollut ilmoituksessa väärä puhelinnumero pari kuukautta. Ei mennyt silloin kaupaksi. Ihan puhdas vahinko, vaikka rouva ei uskonutkaan. Yksi todella sinnikäs henkilö tavoitti muita kanavia pitkin ja kävi koeajolla, mutta pyörä oli vähän liian iso hänelle. Mukava kaveri ja hyvä ihminen oli muuten. Raha kelpaisi, mutta ei ole silleen hätä, että myisin hyvän pyörän liian halvalla. Laskin tuohon hintaan muutaman satasen tinkivaran, enempää ei kannata kysellä. Vaihdossa voi tarjota vaikka hyvää automaattikelloa. Esimerkiksi Seikoa. Aika paljonhan siitä jää vielä väliä maksettavaksi, mutta se ei tullut varmaan kenellekään yllätyksenä. 

Oikeastaan mitään muuta ei kannata yrittää. Jos haluat tarjota vaikka jotain puhki ajettua Suzukia, kannattaa soittaa muille myyjille. Läski (harrikka) on todella hyvässä kunnossa. Enimmäkseen ollut lämpimässä tallissa valolta suojassa, joten eipä se ole kauheasti kulunut. Sen verran ajellut, että takakumi vaihdettu kertaalleen. Mukaan tulee irroitettava selkänoja eli biker-slangilla ilmaistuna sissy. Se on hyvä jos haluaa satunnaisesti kuljetella kyydissä naista tai miestä. Tai muunsukupuolista. Ei kyllä yhtään kiinnosta ketä kukin kuiskailee, kun on näitä omiakin asioita mietittävänä. 

Jos saan myytyä, lahjoitan summasta 500€ hyväntekeväisyyteen. Todennäköisesti vähävaraisille perheille tai nuorisotyöhön. Olen sanani mittainen mies, joten näillä puheilla, sen teen. Koiralle ostan paketin lihahyytelöä ja itselleni maastopyörän. Maantiepyöräily ei vaikuta olevan minun juttuni. Monesti ovat aika kiukkuisen oloisia nuo maantiepyöräilijät, vähän niinkuin murtomaahiihtäjät. En halua harrastaa kiukkua aiheuttavia lajeja. Lapsena tuli kyllä hiihdettyä kun asuin maalla. Ei ollut muuta tekemistä. Varsinkaan talvella, kun kilju ei käynyt pakkasella. Iso osa myyntituotoista menee varmasti rouvan ajokkiin. Hänelle pitäisi kuulemma hankkia uusi auto. Ei ole kuulemma reilua, että tallissa seisoo moottoripyörä turhan panttina, samaan aikaan kun hän joutuu ajamaan sellaisella ensimmäisen sukupolven kaatuilevalla A-mersulla. Sanotaan, että miesten voi olla vaikea ymmärtää naisia. Mutta kyllä minä tuon ymmärrän. Ei se pelkkä tähti keulassa riitä, jos sen tähden takana ei ole asiat kunnossa. Se olisi se Rouvan mersukin myynnissä, mutta tämä ei varmaan ollut paras mahdollinen myyntipuhe. Mutta, jos Harrikka kiinnostaa, soittele. Jos ei, sekin on ihan ok. Elämä on niin lyhyt, että kannattaa tehdä niitä asioita joista tykkää. Ajaa harrikkaa tai olla ajamatta jos ei kiinnosta. Lopuksi muistuttaisin vielä ystävällisesti mainitsemastani tinkivarasta ja hyvin rajallisesta innostuksesta vaihdokkeja kohtaan. Mukavaa kevään odotusta! Ilmoitukseen pääset tästä.


Hyvää viikonloppua,
M & P

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Valoa kohden


Joulu on siirretty varastoon ja tammikuu alkaa olla puolessa välissä. Hiihtoloma vielä edessä, mutta silti tuntuu jo siltä, että kevättä kohden mennään. Kuviin saa keväisen tunnelman tulppaaneilla ja pienellä ylivalotuksella. Petri aina marmattaa, että kuvan pitää pitää toisintaa todellisuutta. Minun mielestä se saa toisintaa hieman valoisampaa vaihetoehtoista todellisuutta, ainakin talven hämärässä. Mutta saatiin viikonloppuna hieman aurinkoakin, todistin tämän valitettavasti vain auton ikkunasta. Tämä viikonloppu oli niin sanottu huoltoviikonloppu, johon kuului pakollisia kauppareissuja, eli ostarilla pyörimistä. Yksi tarvitsee uudet luistimet, toinen tenniskengät, ja parturissakin pitää käydä. Mutta Pepe saa pitää vielä talviturkin, ettei palele pakkkasella. Turkki on sen verran muhkeassa kunnossa, että näkökenttä on heikentynyt merkittävästi. Pallon kiinni saaminen on tuurista kiinni, kun ei näe enää karvan alta.

Vaalea olkalaukku on harvalukuisia Pariisin tuliaisia. Halusin hankkia kevääksi tuollaisen kevyen pikkulaukun, ja sävy miellytti silmää. Aikaisempaa beigeä olkalaukkua tuli käytettyä niin ahkerasti, että vallan hajosi.

Valoisampia päiviä kaikille,

T: M & P

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Menneet ja tulevat hankinnat / rempat sisustusrintamalla

Välillä tuntuu, että ei saa mitään aikaiseksi. Silloin on hyvä katsoa taaksepäin. Toimii sekä kotona että töissä. Yleensä huomaa, että onhan sitä sentään jotain tapahtunut. Ja aika paljon hyviäkin juttuja. 

Jos rajataan tarkastelu nyt tänne kotirintamalle, niin ehkä suurin viime vuoden projekteista oli tuo eteisen pintaremontti.  Maalattiin seinät ja laitettiin lattialle kokolattiamatto. Hyvältä tuntui silloin, ja tuntuu edelleen. Rempasta on aikaa kohta vuosi, ja matto on edelleen siistissä kunnossa, vaikka ei sitä ole edes eteiseen tarkoitettu. Jossain kohtaa voisi hankkia tai lainata tekstiilipesurin, ja pestä sen tuossa pakoillaan. Vaikuttaa siltä, että eteinen saa olla rauhassa tämän vuoden.


Makuuhuone uudistui paljon. Työpöytänä toiminut String -hylly muutti alakertaan, ja sen tilalle tuli yhdistetty luku- ja työnurkkaus, joka on ollut miltei päivittäisessä käytössä. Ikean kaapit toimivat edelleen, värikin sopii loistavasti meidän makkarin tunnelmaan. Edelleen haaveilemme (Petri varsinkin) että jonain päivänä tilaan hankitaan Eamesin nojatuoli, mutta katsellaan. Ehkä ei vielä 2019.  Makkarin seinät maalattiin kevättalvella uuteen sävyyn luonnonmukaisilla savimaaleilla. Väri on kiva, ja hyvä niin, koska miehen mielestä makuuhuone on nyt maalattu tarpeeksi monta kertaa. Alkanut vuosi on kuulemma välivuosi noiden seinien osalta. 


Vuoden tärkein hankinta oli uusi Matrin sänky. Investoinnin suuruus hirvitti, mutta ei ole kaduttanut. Vanha sänky ei ollut niin ystävällinen selälle, uusi on paljon parempi. Ehkä painavin arvio ole se, kun yökylässä ollut ja sänkyä lainannut anoppi totesi aamulla, että "sängystä nyt ei ainakaan tarvitse valittaa tässä kyläpaikassa". Anoppi on melko kriittinen persoona, joten lausunnolla on painoarvoa. Olohuoneeseen hankittiin uusi Flosin kruunu. Siitä anoppi totesi, että ei se nyt kamalan ruma ole. Kai tuokin oli ihan positiivinen arvio.


Talon ulkopuolella häärättiin enemmän istutusten ja terassin fiksailun parissa. Vaihdettiin puuta kaiteisiin ja harmaannutettiin terassia. Tarkoitus oli jakaa kuvia syksyllä terassin uudesta väristä, mutta vallan unohtui. Hyvä siitä tuli, jaetaan kuviakin sitten kun lumet ovat sulaneet ja pinnat kuivuneet. 


Tämän vuoden ajatuksissa on ollut lasten huoneiden pintarempat ja järjestelyt. Maalauksen tarpeessa alkavat olla, ja poika kaipaa isompaa työpöytää, jotta mahtuisi myös toinen näyttö pöydälle. Portaikko odottaa myös maalia, kuten kaikki talon ulkopuoliset kaiteet ja aidat. Toivotaan aurinkoista ja kuivaa kevättä! Näiden lisäksi mielessä on toki muutamia kalustehaaveita.


Blogin osalta ajattelimme jatkaa genrerajojen rikkomista. Kirjoittaa kotoilun lisäksi matkoista, ehkä välillä ruoasta ja juomasta ja jakaa ajatuksia elämästä muutenkin. Olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksia ja palautetta meidän tekemisestä, jos vain haluatte palautetta antaa! 

Ihanaa uuden vuoden alkua,

Mervi & Petri


Ps. meidät löytää myös instasta ja fb:stä

moderni puutalo: Instagramissa
moderni puutalo: Facebookissa

tiistai 1. tammikuuta 2019

Pariisi joulukuussa

Vietimme joulun ja uuden vuoden välissä muutaman päivän pariskuntamatkaillen Pariisissa. Kohti Ranskaa veti vaimon kasvava ihastus maata kohtaan, ja enpä keksinyt suurempia syitä lähteä kohdetta kiistämään. Edellisen kerran olimme Pariisissa kahdestaan vuonna 2010 samoihin aikoihin, juuri ennen kuin laitoimme silloisen asunnon myyntiin ja aloitimme rakentamisen. Toivon, että tämä vierailu ei käynnistä vastaavaa projektia!


Hotellin sijaan vuokrasimme kaksion Le Maraisin alueelta Airbnb:n kautta. Rouva tiesi, että tämä on hauskinta ja trendikkäintä seutua. Asunnon vierestä kulkevan Rue Vieille Du Templen varrella riitti kiinnostavia putiikkeja ja ravintoloita, ja korttelin hyppy suuntaan tai toiseen tarjosi niitä lisää. Kävelymatkan ulottuvissa oli Louvre, Notre Dame ja toinen kiinnostava kaupunginosa, St Germain. Ja minne ei jaksanut kävellä, pääsi metrolla. Pariisin metroverkosto on todella kätevä ja edullinen tapa siirtyä paikasta toiseen.


Nähtävyyksien osalta keskityimme kohteisiin jotka jäivät käymättä edellisellä vierailulla. Tärkein oli Louvre. Emme varanneet lippuja ennakkoon, mutta koska olimme liikenteessä hyvissa ajoin aamusta, pääsimme sisään vartin jonottamisella. Vaikka tiesimme, että Louvre on iso, laajuus konkretisoituu kunnolla vasta paikan päällä. Ehdimme muutaman tunnin vierailun aikana katsastamaan italialaista ja ranskalaista maalaustaidetta ja vierailemaan Egypti -osastolla, muuhun eivät voimat tällä reissulla riittäneet. Syvällisempi tutustuminen vaatii toisen ja varmasti kolmannenkin vierailun. Oli kiva nähdä viimeinkin muutamia maailman kuuluisimpia maalauksia, kuten Mona Lisa, paikan päällä. Mutta kiehtova oli Egypti -osastokin. Faaraoiden ajan esineistoä tutkaillessa tulee väistämättä ihmetelleeksi heidän kulttuurinsa kehittyneisyyttä. Puhutaan kuitenkin tuhansia, ei satoja vuosia vanhoista tarinoista. Louvren lisäksi kävimme katsastamassa Notre Damen ja Sacre-Coeurin basilican.


Monesti matkoilla törmää siihen, että samat kaupat löytyvät joka kaupungista. Toki kansainväliset ketjut ovat vahvasti edustettuina myös Pariisissa, mutta niiden lisäksi löytyy paljon paikallisempaakin tarjontaa. Matkamuistoiksi tarttuikin mukaan muutamia uusia vaatekappaleita. Ja pari uutta kirjaa Shakespeare and Companyltä. Kirjakaupan vierestä löytyy samanniminen kahvila, jonka ikkunoiden läpi voi ihailla Notre Damea. Paikan capuccino oli erinomainen. Kaupoista hauskin oli (vaimon mielestä) konseptiliike Merci, joka myy designia laajalla skaalalla huonekaluista keittiötarvikkeiden kautta vaatteisiin ja asusteisiin. Kaupan yhteydessä on myös viihtyisä kahvila, jossa voi käydä täydentämässä shoppailun kuluttamia energiavarantoja ja hankkia edullisesti käytettyjä kirjoja. Nuorille suunnittelijoille ponnahduslaudan tarjoavan kaupan voitot menevät hyväntekeväisyyttä harjoittavalle säätiölle. Rouva teki myös pieniä ostoksia Le BHV Marais:lla. Saadakseen alennuksen, hänen piti rekisteröityä kanta-asiakkaaksi. Rekkarissa oli jo ennestään kaksi samalla sukunimellä varustettua suomalaista rouvashenkilöä, mikä hieman huvitti. Mutta hyvät alennukset tuli, kannatti ehdottomasti :)

Arkiympyröistä irrottautuminen edes muutamiksi päiviksi teki hyvää. Tästä on kiva jatkaa kohti uutta vuotta, hyvää sellaista teillekin!


T:Petri ja Mervi


ps. Jos haluat lukea viime vuoden parisuhdereissustamme Rooman, juttu löytyy täältä.