Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kuvamuistot Ranskasta ja juhlatunnelmat


Hitaan ja hämärän sunnuntai-illan mausteeksi uneliaita mutta aurinkoisia kuvian kesän Ranskan reissulta. Ajelimme parina aamuna Goultin kylään ihastelemaan kauniita katuja ja avaria maisemia. Näkymien lisäksi kylän vetovoimaa lisäsi upea jalkapallokenttä, jossa taisimme olla lasten kanssa kun rouva kävi napsimassa kuvia. 

Täällä kotona viikonloppu sisälsi sopivasti lepoa ja juhlaa. Lauantaina juhlittiin ystävän nelikymppisten merkeissä. Oli hienoa olla mukana tinkimättömästi järjestetyissä yli sadan hengen kotibileissä. Olohuoneessa vuorotteli livemusiikki ja DJ, takapihan grillistä tarjoiltiin brisketti-hodareita ja muita herkkuja, baarista drinkkejä. Oli suorastaan kunnia olla mukana.

Juhlista muistuikin mieleen, että meiltä on jäänyt suuremmat kekkerit järjestämättä. Hääjuhlat jäivät pienimuotoisiksi, kun samana päivänä annettiin esikoiselle nimi. Ehkä ne voisi järjestää nyt viisitoista vuotta myöhemmin. Samaan voisi niputtaa myös muut pitämättömät ja lähivuosien tulevat juhlat. Olemme mielestämme pääsääntöisesti kohtalaisen hyviä optimoimaan ja tehostamaan asioita, joten tuo voisi sopia meille!

Huomenna alkaa vuoden pimein neljännes, joten kaikenlaiset tunelmaa keventävät kekkerit ovat tervetulleita, saa laittaa kutsuja tulemaan :)

Hyvää viikon alkua,

Petri & Mervi

ps. Pohdimme tasaisin väliajoin podcast-tuotannon jatkamista. Edellinen julkaistiin muistaakseni helmikuussa. Jos näin kävisi, minkälaisia juttuja haluaisitte kuunnella? Vinkit ovat tervetulleita!

lauantai 29. syyskuuta 2018

Aitoa ja keinotekoista sopivassa suhteessa

Olen tässä aamupäivällä pitkästä aikaa ehtinyt vierailemaan sisustusblogeissa ja huomasin, että siellähän on kunnon jeesustelut käynnissä teemalla "jos käytät kotonasi epäaitoja materiaaleja olet epäaito ihminen".  Keskustelu on käynyt selkeästi kiihkeänä, koska nopea silmäily kertoo, että joitakin blogitekstejä on poistettu niiden julkaisun jälkeen.  

Senhän tietää jo etukäteen, että jos lähdetään ottamaan kantaa siihen onko mustavalkoinen vai värillinen koti toistaan parempi, niin mielipahan ja väittelyn aalto pyyhkäisee yli sisustusblogiskenen. Sama juttu näyttää olevan tämän hetken kuumimman topicin kanssa eli ns. epäaitojen ja aitojen materiaalien käyttö sisustuksessa. Kevyesti karrikoiden keskustelu on mennyt suunnilleen näin: jos teet lattian parketista olet tietynlainen ihminen ja jos valitset laminaatin, niin no siinä tapauksessa herra sinut pelastakoon. 

Meidän kotoa löytyy niin aitoja kuin keinotekoisia materiaaleja ja täytyy sanoa, että enpä tätä asiaa arjessani juurikaan mieti. Vaikka mielelläni kotonani suosin aitoja materiaaleja, on valinnat tehty  aina tiettyjen raamien puitteissa. Ihan sama juttu muuten pukeutumisen kanssa. Päällystakkini voi olla parempaa Seppälää (villaa, mohairia ja alpakkaa), mutta alusvaatteet on hankittu ruotsalaisen halppis vaatekauppaketjun liikkeistä. Hyvin toimivat kumpikin, enkä koe olevani identiteettikriisin partaalla keskenään ristiriitaisten valintojen kanssa.

Tarkastellaanpa hetki meidän olohuonetta. 


Lattiassa on Timberwisen tammiparketti, joka on varmaan yksi arvokkaimpia investointeja jonka taloon teimme. Kun satsasimme lattiaan, tingimme toisaalla. Puulattia patinoituu (toisin sanoen kuluu) ajan saatossa luonnollisesti ja se on uudelleen hiottavissa eli pitkäikäinen. Tykkään myös siitä miltä parketti tuntuu jalkojen alla. Parketti vaatii kuitenkin enemmän hoitoa kuin esimerkiksi laminaatti, eli se lisää työn määrää. Ja voitte uskoa, että miestä ottaa rankasti päähän joka kerta, kun Pepe sudittelee pitkin lattiaa ovikellon soidessa. Pahimmat kynsien jäljet näkyvät portaiden yläpäässä, siinä kun on tiukka mutka, joka vaatii tassuilta enemmän pitoa. 

Matto on VM Carpetin Satine. Tuntuu mukavalta jalan alla ja näyttää mielestäni kauniilta. Hintakaan ei ole tolkuton. Miten sitten materiaali puoli? Matto on 100 % polyamidia eli keinokuitua. Matto on kestänyt hyvin käytössä ja siitä on helposti irronnut myös pienet tahrat. Haaveilen tilaan suurta, aitoa itämaisesta mattoa. Tällä hetkellä rahatilanne ei kuitenkaan mahdollista investointia ja samalla mietin, pystyisinkö hengailemaan olohuoneessa rennosti vai tarkkailisinko jatkuvasti Pepen köhimistä ja suolen toimintaa peläten yllättäviä löydöksiä aidolla matolla? Suosin kotona myös villamattoja, jotka puhdistavat itse itseään. Kyllä, ne puhdistavat itseään tietyssä määrin, mutta esimerkiksi keittiön pöydän alla olevaan villamattoon jäi ruskeat jäljet pojan kaatamasta kaakao lasillisesta. Edes pesulakäynti ei mattoa täysin puhdistanut. Tällaisia pieniä elämisen jälkiä syntyy sinne tänne huolimatta siitä, mistä materiaaleista koti on rakennettu. 

Sohvan päälliset ovat pestävät, kestävät ja väriltään neutraalit. Materiaalit on valittu lapsi- ja koiraperheeseen sopiviksi ja kun sisustelukuume iskee sohvan neutraalia sävyä voi helposti freesata kauteen sopivilla tyynyillä. Tyynyt ovat sekoitus erilaisia materiaaleja. Minulle tyynyjen asettelu ja värikoodaaminen ovat mieltä rauhoittavaa puuhaa ja poika totesikin erään kerran, että tuntuu niin kodikkaalta, kun äiti kohentaa sohvan tyynyrivistöä. Miehen suhtautuminen sisustustyynyihin ei ole näin myötämielinen. Voimmekin todeta, että sisustaminen on myös kompromissien tekoa perheen sisällä.

Olohuoneen sohvan takana on  design valaisin. Pitkäaikainen haave, jonka kuitenkin ostin raivopäissäni. Töissä oli ollut niin sanotusti p***a päivä ja päätin hyvittää kokemani mielipahan uudella valaisimella. Olisipa ainakin kotona kaikki juuri niinkuin itse halusin! 

Jollekin sisustusvalinnat voivat tuoda lohtua, toimia korvikkeena, muistuttaa traumasta (esim. paljon blogeissa puhutusta kotihäpeästä) tai sitten niillä ei ole minkäänlaista merkitystä asujilleen. Zero fucks given, kuten perheen teinit toteaisivat. Vaikea uskoa, mutta ihan kaikilla ei ole ykkös kiinnostuksen kohteena se miltä kodissa näyttää, eikä se määrittele ketään ihmisenä. 

Olipa koti millainen tahansa, tärkeintä on, että siellä asuvilla on hyvä olla. Itse inspiroidun erilaisista kodeista, vaikka oma kotini onkin suhteellisen neutraali ja skandinaavinen, aitoja ja keinotekoisia materiaaleja sisältävä pesä perheelle. Tällä hetkellä silmäilen ihailevasti lehdissä ja blogeissa erilaisia "huvikumpuja" sekä ranskalaisia sisustuksia. 

Valoisaa viikonloppua!


t. Mervi


ps. olen aiemmin kirjoittanut blogissa mm. Koko totuuden hyggeilystä. Silloin blogiskeneä mietitytti onko blogit muuttuneet liian käden lämpöisiksi, hajuttomiksi ja mauttomiksi. Pääset lukemaan jutun täältä. :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Riisipaperivalaisin ja kaverikuva

Sen huomaa heti, kun emäntä on lukenut liikaa ruotsalaisia sisustuslehtiä. Siitä seuraa aina kaikenlaista säätöä ja sinkoilua. Tämä oli juuri sellainen viikonloppu. Ensin isäntä joutui asentamaan makuuhuoneen kattoon Granitista hankitun riisipaperivalaisimen ja sitten se halusi ottaa kivoja kuvia meistä kahdesta. 


Olin juuri torkahtanut suloiseen koiran uneeni, kun emännän kutsu palautti minut maan pinnalle. Siellä se makuuhuoneessa huhuili ja pyysi hyppäämään nojatuoliin kuvausta varten. 


Siinä se hymyssä suin lupailee kuvauspalkkioksi kanapururullia. Tietää selkeästi mistä meikäläinen tykkää. Hyvästä palkkiosta huolimatta, ei oikein nappaa tämä homma.


Näytän kieltä ruotsalaisille sisustuslehdille, niistä koituu ongelmia viattomille koirille. 


Näin paljon kiinnostaa...


Hetkinen, mitä emäntä nyt aikoo? Yrittääkö se jotain koirakuiskaus hommia, vai mitä? 


Nyt riitti tämä nöyryytys, meitsi häipyy!


Ottakoon kuvansa ihan keskenään. 


Parempaa uutta viikkoa kaikille.

Mervi ja Pepe

tiistai 18. syyskuuta 2018

Latailua

Kaupallinen yhteistyö: Fortum & Suomen Blogimedia

Sähköautoilu on päivän sana. Meidän perheellä oli niin sanotun ykkösauton vaihto ajankohtainen viime keväänä. Vaatimukset ovat, että kyytiin mahtuu koko perhe, tietenkin Pepe mukaan lukien, ja että auto voi kuljettaa helposti koko tämän seurakunnan laskettelumatkalle. Tähän tarpeeseen on vielä tarjolla kohtalaisen vähän vaihtoehtoja, joten päädyimme lataushybridiin.


Takana on nyt kohta viisi kuukautta hybridiautoilua, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Suurehkon ja kohtalaisen tehokkaan auton kulutus on tavallisessa arkiajossa parhaimmillaan alle kolme litraa sataa kilometriä kohden, mutta tähän päästään toki vain tunnollisella latauksella. Mutta lataaminen kannattaa. Sähköllä ajetun kilometrin hinta vaihtelee toki sähkön hinnan mukaan, mutta jos käytän esimerkissä meidän kotisähkön hintaa, sadan kilometrin ajelu sähköllä maksaa 2,11€, kun vastaava matka bensalla kustantaa noin 12€ tai enemmän.


Varsinkin rouva koki lataamisen alussa hieman hankalaksi, mutta pienen totuttelun jälkeen kaapelin kytkemisestä on tullut rutiinia. Jotta sähköstä saa kaiken hyödyn irti, pysähdykset kannattaa hyödyntää auton lataamiseen. Fortum on rakentanut omaa Fortum Charge & Drive -verkostoaan vauhdikkaasti. Latauspisteitä löytyy Suomesta jo noin 500, ja uusia avataan kaiken aikaa. Latausasemat löytyvät kätevästi Chage & Drive -asovelluksella, joka on saatavilla sekä iOS- että Android käyttöjärjestelmille. Samalla sovelluksella hoituu myös latauksen maksaminen.


Sähköä voi tuottaa monella eri tavalla. On hyvä tietää, että Fortum Charge & Drive verkostossa jaettava sähkö on 100%:sta tuulisähköä.

Sähköautoilu on kaikin puolin mukavaa. Hinta ja ympäristöystävällisyys tuovat hyvän mielen ja lisäksi, sähköllä ajaminen on miellyttävän hiljaista, jotenkin tyylikästä. Olen varma, että perheemme ei enää luovu sähköautoilusta. Päivastoin, seuraava auto voi hyvinkin olla täyssähköauto. Mutta ennen sitä vuorossa on latausaseman asentaminen myös kotipihalle. Klikkaa lukemaan lisätietoja Fortumin latausverkostosta Fortum Charge & Drive -sivustolle.

Omat akut ladattiin viikonloppuna nauttimalla ystävien seurasta ja hyvästä ruoasta.

Energisin terveisin,

Petri & Mervi

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Sisustusinspiraatiota luonnosta


Viikkoon ja viikonloppuun mahtui niin paljon ohjelmaa, että meillä jäi tänä vuonna Suomen suurin sisustustapahtuma Habitare väliin. Harmillinen juttu, mutta onneksi Habitaren tunnelmiin pääsee tutustumaan useissa blogeissa ja Instassa.

Kiva juttu on, että sisustusinspiraatiota löytyy muualtakin kuin messuilta. Ajelimme miehen kanssa tänään lounaalle Espoon Nuuksiossa sijaitsevaan Suomen luontokeskus Haltiaan. Ravintolan sisustuksessa ja kauttauksessa oli hyödynnetty kauniisti alueelta löytyviä kasveja ja kukkia. Päätimme miehen kanssa ruokailun lomassa, että tänne tullaan koko perheen voimin syysretkelle.

Terveisin, Mervi

maanantai 10. syyskuuta 2018

Rippijuhla


Blogissa on ollut hiljainen viikko johtuen viime viikon konfirmaatiokiireistä. Kyllä, tuossa kuvassa mopoilevasta natiaisesta on kasvanut reipas nuori mies, jonka rippijuhlia vietettiin viikonloppuna. Aika rientää, niin kuin on tapana sanoa.

Juhlapäivä oli tunnelmallinen. Säät suosivat, Espoon Tuomiokirkko oli mitä hienoin paikka rippikirkoksi, ja toimituksen jälkeen syötiin kakkua ja katseltiin kuvasarja vauva-iästä tähän päivään perheen, kummien ja ystävien kesken. Rippijuhlien tunnelmia löytyy Instagramista, @modernipuutalo -tililtämme.

T. Petri

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kaukokaipuu


Vaimon SPR:n Kontista löytämä pieni Eiffel-torni muistuttaa ranskan matkoista, ja saa taas matkahaaveet heräämään. Vaimo taisi ihastua Ranskaan niin paljon kesän reissulla, että joudun varmaan tekemään hieman myyntityötä nostaakseni listalle myös muita vaihtoehtoja. Jos pääsisimme tekemään vuodenvaihteen reissun, minulla olisi pari ideaa siihen. Molemmat mielessä olevat kaupunkikohteet ovat hieman vaikeasti saavutettavissa, mutta jos ei takerruta siihen niin:

1. New York
Olen päässyt vierailemaan jenkeissä pari kertaa, mutta se tärkein, New York on edelleen näkemättä. Kaupunki, josta olen haaveillut ala-aste ikäisestä saakka. Kiinnostus heräsi siitä, että kaikki parhaat sarjakuvat, sarjat ja elokuvat sijoittuivat New Yorkiin. Tämä aivan käsittämätön suuri aukko matkailusivistyksessä pitäisi täyttää mielellään mahdollisimman pian.

2. Tokio
Kaukokaipuu Tokioon on huomattavasti tuoreempaa sorttia kuin ensin mainitussa. En osaa selittää, mutta päästä pitäisi. Osittain liittyy varmaan kasvavaan kiinnostukseen kelloja, myös Japanilaisia sellaisia kohtaan. Jos pääsisin Tokioon, ostaisin itselleni matkamuistoksi uuden Seikon.

Juuri nyt keskitytään kuitenkin valmistelemaan esikoisen tulevia rippijuhlia. Mutta juhlien jälkeen vaimo voi sitten valita noista kahdesta :)

T:Petri