Tietoa mainostajalle ›

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Vain Pepe jutut

Vaihdoimme kameraan vaihteeksi näppärän kiinteän polttovälin objektiivin, ja kameran keveydestä innostuneena tyttäremme päätti ottaa muutaman kuvan meidän blogin suosituimmasta hahmosta. Pepen kuulumisia kysellään usein. Viimeksi The Blog Awards -gaalassa tiedusteltiin, että miksi Pepe ei ole mukana juhlissa. Niin, miksi ei tullut kutsua?


"Voin antaa sinulle tassua, jos sinä annat tuon kädessäsi olevan kinkkuviipaleen minulle."


"Vähän tällaista miesten välistä rakkautta ranskalaisen suudelman merkeissä. Ei se väärin ole."


"Riehutaan nyt vähän, olen valmis!"


"Ei helvetti, nyt näyttää tilanne huonolta, ei kai ne vaan meinaa..."


"Just, mä vihaan kynsien leikkaamista, vihaan! Onko pakko?"


"Minne voi valittaa? Leikelkää omia kynsiänne, jättäkää minut rauhaan!"


"No huh, siitä selvittiin. Nyt sitä kinkkua tänne äijä, you owe me one!"


"Mitäs nyt alettas?"


"Oon mä kyllä aika komee, eikös? Mutta ilman palkkiota en poseeraa"

Pepen päivän paras hetki oli kun nahkaveikka palasi leiriltä. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Toiseksi parasta oli se, kun sai nappuloiden kanssa vähän palvikinkkua. Nappulat alkavatkin olla vähissä. Tilattiin täydennykset ensimmäistä kertaa netistä, kun lemmikkikaupat eivät ole ihan matkan varrella. Miksiköhän ei ole tuota hoksattu aiemmin.

T:Petri & Pepe

lauantai 28. lokakuuta 2017

Muistoja Barcelonasta

Posti toi tällä viikolla terveiset kesän Espanjan matkalta. Kyseessä ei ollut mitenkään lämminhenkinen tervehdys, vaan paikallisen parkkipirkon tiukkasäyvyinen muistutus maksamattomasta sakosta. Olisin tuon voinut maksaa aikaisemminkin, jos olisivat jonkun tavan maksun suorittamiseen tarjonneet. Mutta pikkujuttuja, ainahan sitä reissussa sattuu ja tapahtuu. Kaikenlaisia vaikeuksia kaupunki ja koko Katalonia kohdannut reissumme jälkeen, toivottavasti asiat kääntyvät parempaan suuntaan, tavalla tai toisella.

Olimme tosiaan ensin viikon Costa Bravalla, ja sen jälkeen pari päivää Barcelonassa. Molemmat olivat kivoja, mutta jos pitäisi valita, Barcelona. Hinta -laatusuhteeltaan mahtavia ravintoloita, paljon näkemistä ja kokemista. Ehdottomasti yksi kivoimpia kaupunkeja meidän perheen mielestä. Vaimo oli jälleen kerran tehnyt erinomaisen hotelli valinnan aivan Plaza Catalunyan vierestä. Siitä oli näppärä hypätä metroon ja kohti seikkailuja. 

Alla pari kuvaa Tipidapolta. Näkymät ovat vaikuttavat, varsinkin livenä!


Güellin puisto oli varsinkin rouvalle pakollinen vierailukohde, ja viihdyttiin siellä me muutkin. Päivän liput oli myyty loppuun, joten emme päässeet kurkistelemaan paviljonkien sisäpuolelle, mutta itse puistokin oli vaikuttava, ja jäipähän jotain seuraavaan kertaan. Tuottoisa kaveri tuo  Gaudí ollut ja tyyli sen verran omaleimainen, että tekemänsä rakennukset erottuvat kyllä Barcelonan kaduillakin.


Pakollisella turistilistalla oli tietty myös vierailu Sagrada Famílialla. Mutta kun pääsimme perille huomasin, että kirkkohan on keskeneräinen rakennustyömaa. Ajattelin, että tehkööt ensin valmiiksi kirkkonsa, ei viitsi nyt mennä mitään rakennustyömaata pällistelemään, niitä on nähty ihan riittävästi!


Camp Nou, tottakai! Isä ja poika suorastaan liikuttuivat ensivierailulla. Seuraava tavoite olisi sitten päästä uudelleen paikalle silloin kun kausi on käynnissä. Nyt jouduimme vain kuvittelemaan täyden katsomon tunnelman. Mutta huolimatta tyhjästä kentästä, pääsymaksun arvoinen kokemus meidän perheelle.


Kivoja muistoja, jos jätetään se parkkisakko pois laskuista. Täytyy maksaa pois heti kun toipuu tästä lauantain gaalaväsymyksestä.  Perhereissut on ihan parhaita ja kohtahan sitä voi alkaa jo suunnittelemaan ensi kesän seikkailuja. Tiedä vielä, mutta se toissakesäinen Portugali jäi kyllä mieleen, kenties sinne takaisin?

Voimia loskan keskelle,

Petri & Mervi 

torstai 26. lokakuuta 2017

Naapuri tulee hätiin


Päivitin iltapäivällä henkilökohtaiselle Facebook tililleni miehen kanssa käydyn keskustelun:

Minä: mä otan huomiseen gaalaan sen laukun, jonka sä annoit mulle synttärilahjaksi.
Mies: siis sen, josta sä pyysit kuitin ja kävit sitten vaihtamassa sen toiseen lähes samanlaiseen laukkuun?
Minä: just sen.

Tarinan opetus miehille luonnollisesti on; säilyttäkää lahjojen kuitit, niille voi olla käyttöä!

Fb päivitys kertoi myös tilanteeni gaala-asusteiden suhteen. Laukku oli, mutta siihen se sitten jäi. Korut ja sukkahousut puuttuivat edelleen. Mutta kun hätä on suuri, on apukin lähellä. Illalla blogimeiliin kilahti postia kivenheiton päässä asuvalta naapurilta. Naapuri kertoi lukevansa blogiamme ja kyseli olinko selättänyt gaalapaniikin ja onnistunut löytämään sopivat asusteet? Jatkoi vielä perään, että mikäli minulla olisi tarvetta asusteille, auttaisi hän asiassa mielellään, edustihan hän ruotsalaista Pipol's Bazaaria.

Siis mitä? Puiston toisella laidalla asuu nainen, jolla on koti ja auto täynnä ihania koruja! Asioilla on todellakin tapana järjestyä. Sovimme, että piipahdan huomenna hakemassa kuvassa olevat korvikset ja rannekorun. Perjantai-iltana minut siis saattaa nähdä mittailemassa punaista mattoa ruotsalaiset "tasselit" korvissa heilahdellen. Luulen, että Ruotsin miljonääriäideissä esiintyvä Maria Montazamikin olisi tuollaisista tasseleista kateellinen ;)

Pipol's Bazaar on Suomessa melko uusi tuttavuus ja sain kuulla, että tuotteita myydään vaate- ja sisustuskaupoissa. Mikäli kiinnostuit, mallistoon pääset tutustumaan täältä ja suomalaiset fb sivut löytyvät täältä.

Ihanaa iltaa, Mervi


kuva: Pipol´s Bazaar

maanantai 23. lokakuuta 2017

Gaalapaniikki

Herään kesken päiväunien, tajuntaani on iskeytynyt ajatus, jonka olen kaiken kiireen keskellä onnistunut unohtamaan. Perjantaina on se gaala, jossa meidän kotikutoinen Moderni puutalokin on ehdolla vuoden Koti -blogiksi. Nyt on maanantai ja makaan kotona potien kurkku- ja lihaskipua. Ihme juttu ettei nenu valu, mutta aivastelen sitäkin vuolaammin. 

Mutta perjantaina se on, The Blog Awards Finland 2017. Käyn unen ja valveen rajamailla dialogin itseni kanssa ja yritän hahmottaa, kuinka suuri härdelli tästä vielä syntyy.

Järjen ääni: No, onko sulla siihen tilaisuuteen sopivaa asua?

Paniikki pään sisällä: On mulla yks Zalandosta tilattu musta mekko. Kävin eilen Zalandon sivuilla ja huomasin, että mekko on alennuksessa. Ei muuten ollut silloin kun minä sen tilasin. Harmittaa! Ja mekkokin näyttää ihan perunasäkiltä. Tästä tulee fiasko isolla F:llä. Tuohon mekkoon kuuluu kapeat olkaimet, mutta ei ne oikein tahdo pysyä ylhäällä, niinpä teippaan ne piiloon. Joo, en ole mikään käsityöihminen ja unohtui hoitaa tämä olkainjuttu ajoissa kuntoon.

Järki: No hyvä, sulla on siis mekko. Ei ehkä ihan ykkösvalinta, mutta mekko kuitenkin. Onkos sulla asusteet katsottuna valmiiksi; sukkahousut, kengät, korut, laukku...?

Paniikki: Apua, ei ole! Enkä ehdi enää shoppailla mitään, ei auta kuin turvautua tuttuihin, kaapista löytyviin asusteisiin. Muutamat sukkikset on kyllä pakko hakea vaikka työmatkalla.

Järki: No, mites sitten noi tukka- ja meikkiasiat, oletko varannut kampaajaa tai meikkaajaa? Itsehän et ole kovin kummoinen meikki-/hiustaiteilija. Muistatko, kun tyttäresi kysyi ylioppilaskuvasi nähtyään kohteliaasti, että mitä mieltä äiti itse ole kulmakarvoistasi? Ei ollut 90-luvulla tietoa microbladingista.

Paniikki: Ei hemmetti. Itse joudun kaiken tekemään!

Vedän peiton pään yli. Flunssakin tuntuu pahenevan.

-Mervi


(Toim. huom! Sairaana asiat saavat helposti todellista suuremmat mittasuhteet. Kunhan potilas lakkaa kieriskelemästä itsesäälissä, tästä tulee mitä mainioin gaala. Mieskin on hankkinut tilaisuuteen uuden hienon Turon puvun, jo viikkoja sitten.)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Koko totuus hyggeilystä

Kirjoitan blogiin: Sunnuntai. Vihdoinkin hetki levolle ja hyggeilylle. Ajattelin sytyttää takan ja nauttia sen lämmöstä sekä hyvästä kirjasta suloisessa hyggeilynurkkauksessa, joka rakentuu Ton -tuolista, lampaantaljasta, Balmuirin tuoksukynttilästä ja pöytänä toimivasta puupöllistä. Kuivien koivuhalkojen tasainen rasahtelu takassa rauhoittaa mielen ja luo kotiin lempeän tunnelman.

Mietin todellisuudessa: Sunnuntai. Lavastin juuri takan viereen pienen hyggeilynurkkauksen. En todellakaan aio sytyttää takkaa, siitä tulee hiki eikä tuolissa voisi istua ilman lämpöhalvausta. Kuka muutenkaan istuisi kovassa tuolissa kirjaa lukemassa, kun samassa tilassa on tarjolla nojatuoleja ja sohva? Pakotin miehen roudaamaan puupöllin autotallista, jotta saisin sen päälle kotoisaa tunnelmaa lisääviä elementtejä; teekupin ja Balmuirin kynttilän. Polttelen takassa raksa-ajoilta jääneitä laudan paloja. Näyttää siltä, että niistä ei päästä eroon koskaan. Ne näyttävät erityisen ikäviltä halkokorissa ja ostankin koriin ajoittain koivuhalkoja esteetikon silmää miellyttämään. 


Blogissa: Hankin kylällä sijaitsevasta kukkakaupasta kauniin kimpun ilahduttamaan koko perheen viikonloppua. On tärkeää tukea lähiseudun yrittäjiä, jotta palvelut pysyvät naapurustossa. 

Todellisuudessa: Hankin kukkakimpun K-Kaupasta ruokaostosten yhteydessä. Piti mennä kukkakauppaan, mutta unohdin aikeeni työkiireiden kuormittaessa ajatuksia. Lisäsin kimppuun kuitenkin aiemmin kukkakaupasta ostamani eukalyptuksen oksat, koska ne eivät suostuneet asettumaan kauniisti toiseen maljakkoon. Oksien painopiste on jotenkin vinksallaan. Ne tipahtelevat maljakosta pöydälle, mutta kukkakimpun reunoille sullottuna ne ovat riittävän tiiviisti eivätkä pääse putoamaan.


Blogissa: Viilenevistä keleistä kertoo lattialla oleva lampaantalja, joka kuului islantilaiselle lampaalle. Lammas  vaelteli vapaana karuissa ja jylhissä Islannin maisemissa. Se eli hyvän ja iloisen elämän. Taljan tuotannossa ei ole käytetty ympäristölle haitallisia kemikaaleja ja se luo ihanaa tunnelmaa olohuoneeseen.

Todellisuudessa: Viilenevistä keleistä kertoo lattialla oleva, kauniin ruskean sävyinen lampaantalja, joka oli ehkä sittenkin hieman ylihintainen ostos. Pepe tykkää nukkua taljan päällä, varsinkin nyt kun sen turkki on trimmattu lyhyeksi. Kiva, että lammas eli vapaana ja ympäristö on huomioitu tuotannossa, mutta varmasti ihan hyvä bisnes on tämä kuolleiden eläinten taljojen myynti. Toivottavasti rahaa ohjautuu myös tuottajille eikä bisneksestä hyödy pelkästää lopputuotteen myyjä. Lienee turhaa jeesustella pidempään vapaista lampaista, niin kauan kuin hankin kaupasta ruokapöytään tehotuotettua lihaa. 


Blogissa: Hankin eilen kirjahyllyyn syysluettavaksi Dan Brownin uusimman kirjan. On ihanaa uppoutua hyvään kirjaan syysmyrskyn ulvoessa ikkunan takana. Rauhassa nautittu teekupponen ja Balmuirin tuoksukynttilä kruunaavat hetken. Täydellinen tapa ladata akkuja viikon varalle. Balmuirin käsin tehdyssä Meadow kynttilässä yhdistyvät niityn vihreät ja pinkin mantelin kukan tuoksut. Vanilja tekee tuoksusta hurmaavan. Kynttilän sisältämä kasvivaha takaa siistin ja kauniin palamisen ja elegantin tuoksun.

Todellisuudessa: Hankin eilen kirjahyllyyn syysluettavaksi Dan Brownin uusimman kirjan. Se on varmaa, että kirjasta tulee kiistaa miehen kanssa. Jännä nähdä kumpi ehtii napata kirjan lukuun ensimmäisenä. Laitoin kupin pussiteetä, joka ehti jäähtyä kuvausten aikana. Meillä juodaan niin harvoin teetä, että Marimekon teekupit ovat käytössä lähinnä kuvauksissa. Balmuirin 35 euron arvoisen kynttilän palamisessa ei ole mitään ihmeellistä tai erityisen hienoa. Tuoksu on mukavan mieto, mutta alkaa tympäistä kuvauksen loppuvaiheessa. Olen käyttänyt kynttilää peittämään Pepen pierujen lemua. Tuohon tarkoitukseen olisi toiminut varmasti myös joku edullisempi versio, mutta onhan kynttilä kaunis katsella. Nyt alkoi myös mietityttämään, että sisältyyköhän kuvattuun tilanteeseen räjähdysvaara, jos koira päästelee kaasuja liian lähellä kynttilää. 


Blogimaailmassa on käyty keskustelua blogien muuttumisesta hajuttomiksi ja mauttomiksi, väljähtäneiksi. Bloggaajat ovat entistä varovaisempia kantaa ottavien kirjoitusten kanssa, koska ne houkuttelevat anonyymejä mielensäpahoittajia purkamaan pahaa oloaan blogien kommenttibokseissa.  Pitääkö sisustus/koti -blogien tekstien olla mukavaa vaaleanpunaista unelmaa ja inspiroivia kuvia, vai kestääkö lukijat myös realistisempaa arjen kuvausta ja ajatusten virtaa? Olemme yrittäneet pitää omat tekstimme rentoina ja totuuden mukaisina, ja näin on tarkoitus toimia myös jatkossa.

Kaunista alkavaa viikkoa,

Mervi

lauantai 21. lokakuuta 2017

Syysillan hämärtyessä


Onhan pimenevissä syysilloissa myös se tunnelmallinen puoli, mutta kuvien ottamista ei valon määrän väheneminen varsinaisesti helpota. Oli tarkoitus napsia kuvia kauden ensimmäisistä takkatulista, mutta päiväunet venähtivät hieman pitkiksi ja valo ei enää riittänyt kunnollisten kuvien ottamiseen. Lisäksi kameraan olisi pitänyt vaihtaa valovoimaisempi objektiivi, mutta jäi sekin tekemättä. Takka lämmitti niin paljon, että kuvaajalle tuli hiki kesken kuvaussession. Kaadoin itselleni lasin siideriä viilennys tarkoituksessa. 

Lapset ovat vielä syysloman vietossa mummolassa joten kävimme eilen aikuisten kesken  illallisella keskustassa. Ravintolaksi valikoitui OX, joka tarjoilee lähi-idän makuja pohjoismaalaisittain. Suositus ravintolalle, viiden ruokalajin menu viinipaketteineen on kokemisen arvoinen. Tarkemmat tiedot ravintolasta löytyvät täältä. Kerrassaan mainio hinta-laatusuhde oli OXissa.


Tunnelmallista iltaa,

Mervi

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Super hauskaa syyslomalla!


Kaupallinen yhteistyö: SuperPark ja Suomen Blogimedia


Modernin Puutalon väki sai mieluisan kutsun tulla tutustumaan Vuokatin SuperParkkiin. SuperPark mainostaa tarjoavansa aktiviteetteja kaiken ikäisille, joten yllä olevassa kuvassa esiintyvä esiteini-ikäinen testiryhmä sai mukaansa alempana ritsan kyydissä istuvan orastavasti kaljuuntuvan mutta kuitenkin nuorekkaan noin 40 -vuotiaan vahvistuksen.


Kokeneet SuperPark -kävijät Eemil, Sofia ja Joonatan veivät seurueen heti ensimmäisenä trampoliinien luokse. Testiryhmän vanhin ja kokemattomin jäsen oli innostuneena mukana. Ensimmäiset hypyt ottivat hieman setää selkään, mutta pienen lämmittelyn jälkeen alkoi jo sujua paremmin.


Junnut hyppelivät voltteja vaahtomuovi -altaaseen. Vanhemmalle testaajalle oli hänen vaimonsa asettanut volttikiellon, mutta ei hän sitä totellut. Kovasti innostui kun sai ensimmäisen voltin trampalla jaloilleen ja huusi, "Vaimo, näitkö!?". Eipä nähnyt, mutta onneksi henkilökuntaan kuuluva naishenkilö huikkasi että "Minä näin!"


Senioritestaaja jätti kiipeilyseinän väliin. Näytti vähän liian helpolta, niin ei viitsinyt. Siirtyi seuraavaksi skuuttailemaan. Ihan yhtä korkealle ei hänen skuuttinsa hypännyt kuin kuvassa näkyvän nuoremman. Varmaan oli skuutissa jotain vikaa? 


Hassu pieni pyörä. Mutta kerran siinä on renkaat, niin kai se on ajettavaksi tarkoitettu. Kamalan kiikkerä kyllä oli.


Uusi iWall toimii vähän niin kuin tanssipelit. Virtuaalista parkouria liikkeistä tulevan palautteen kera. Ihan hauska, mutta tämä porukka palasi nopeasti reaalimaailman toiminnan pariin. Helpon näköisesti nuo puolivoltit pyörähtivät.


Ryhmän seniori oli jo puolentoista tunnin jälkeen aivan loppu. Samanlaista hyytymistä ei ollut havaittavissa muissa testaajissa. Riekuttuaan vielä hetken vauhdikkaammissa aktiviteeteissa, siirtyivät lopuksi rauhoittumaan biljardipöydän ääreen.  


Vain vähän sisarusten välistä kinastelua aiheuttaneen biljardin jälkeen koko porukka siirtyi täydentämään energiavarastoja illan menoja varten ravintolan puolelle.

Voi kyllä todeta, että SuperParkki tarjoaa tekemistä aivan valtavasti. Meidän tiimi koostui vanhemmille suunnatuista aktiviteeteista kiinnostuneista rämäpäistä, mutta Parkista löytyy omat hauskat alueet ja turvalliset trampat myös pienemmille vierailijoille. Useista SuperParkeista löytyy rauhallisempia tiloja aikuisille vaikkapa etätöiden tekemiseen, jos vain malttaa siis pysyä pois trampoliinilta ja muista hassutuksista!

Nuorempia lainatakseni, annan arvosanan 5/5. Time well spend indeed!

Arvomme instan puolella kaikkien lastenmielisten kesken neljä lippua SuperParkiin. Osallistumaan pääset tästä. Ja alla vielä napakka videotuomarin laatima kooste päivän tapahtumista.


Vauhdikkain terveisin

Petri & co.