Tietoa mainostajalle ›

torstai 29. lokakuuta 2015

Kaluston päivitys

Useimmat suhteeni tuotemerkkeihin osaan selittää jotenkin, mutta kiintymykseni Nikoniin tulee jostain niin kaukaa, etten pysty. Mahdollisesti brandi on syöpynyt alitajuntaan lapsuudessa TV:stä tuijotettujen urheilutapahtumien yhteydessä, kuvaruudulla välkkyneiden logojen kautta. Samoilta vuosilta muistan myös hyvin sittemmin katveeseen jääneen urheilubrändin Mizunon. Muistan, että kyseinen merkki sponsoroi aikoinaan suurta lapsuusvuosien idoliani, Matti Nykästä.  En pysty palauttamaan mieleen ensikohtaamista tämä kameramerkin kansa, mutta jotain vaikuttavaa se on ollut, koska kamera on ollut minulle aina Nikon.

Perheemme ensimmäinen pokkari oli Canon, mutta se oli vaimon ostama. Kun keksin, että tarvitsemme järjestelmäkameran, kauppaan menin minä, ja Nikonin kanssa sieltä poistuin. Ensimmäinen järkkäri oli D70S. Muistan sen ostotapahtuman vielä varsin hyvin, koska lähdin hakemaan sitä suoraan Jorvista tyttäremme syntymän jälkeen. Lapsen syntymä oli riittävän hyvä syy hankkia uusi, aivan liian hieno ja kallis kamera.

Kamera palveli hyvin kahdeksan vuotta, ja toimii edelleen. Ensimmäiset vuodet minä oli perheen ahkerin kuvaaja, ja jaksoin opetella digijärkkärin ominaisuudet juurta jaksaen, ja perehtyä jopa jonkin verran kuvaamisen teoriaan. Osat ovat sittemmin vaihtuneet, nykyään Mervi ottaa käytännössä melkein kaikki kuvat, varsinkin blogiin. Hänellä on selkeästi vahvempi näkemys siitä, kuinka paljon kuvia pitää ylivalottaa ja miten tiukasti ne pitää rajata, jotta lopputulos olisi hyvä.


Tällä hetkellä kuvakoneen virkaa hoitaa Nikon D5300. Ominaisuudet ovat huimasti paremmat kuin ensimmäisessä järkkärissämme. Kameraa voi ohjata kännykkäsoftalla, se on nopeampi, kevyempi ja kaikin puolin näppärämpi. Videotkin onnistuvat mainiosti, ja lähinnä lasten käyttöä varten olen hankkinut simppelin Roden haulikkomikin audiopuolen tallennukseen. Mutta tärkein ominaisuus tässä uudemmassa Nikonissa on sen kyky tuottaa parempia kuvia myös vähemmässä valossa. Varsinkin Suomen talvessa tällä on merkitystä.

Mutta pelkkä laajempi ISO arvo ei riitä. Jos erottelusta ei haluta tinkiä, tarvitaan pidempiä valotusaikoja ja jalusta. Vaimo tiedusteli, että miten hän voisi sellaisen jalustan saada. Sellainen kun on kuulemma kaikilla muillakin. Kerroin, että mene Rajalaan ja esitä asia, eivätköhän he auta. Olivat auttaneet, ja tuossa se nyt on, kuvauskaluston viimeisin päivitys. Valitettavasti kaluston suorituskykyä esittelevää kuvaa ei voi ottaa sillä itsellään, joten jouduimme nyt tyytymään kännykuvaan. Tiedä vaikka tästä nyt itsekin taas innostuisi kuvailemaan enemmänkin. Mukavaa puuhaahan se on, kun vain saisi aikaiseksi ja ehtisi.

Petri

tiistai 27. lokakuuta 2015

Seuraavassa Dekossa...

Tasan viikon kuluttua ilmestyy Deko -lehden marraskuun numero. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että lehdestä löytyy Lilli Berghällin kirjoittama juttu meidän kodista ja yhteisestä harrastuksesta, bloggaamisesta.

Tiistai terveisin, Mervi

ps. kuittaan tällä lehtijutulla tunne tilat -blogista saadun haasteen, jossa bloggaajan tulee kertoa tarina blogin takaa :).

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Männynoksat maljakossa

Laitetaan harmaan päivän kunniaksi muutama samansävyinen kuva tänne blogiin. Ei tahtonut tänään valo riittää kodin kuvaukseen, mutta uhmasin realiteetteja ja kuvasin aamulenkiltä poimitut männynoksat. Maljakkona toimii vanha Riihimäen Ilvestölkki. Oksien myötä tilaan tuli syksyisempi tunnelma. Nyt vaan odotellaan, koska Pepe tekee havuista haketta. 





Siinähän se meidän suklaanalle istuu pallo suussa. Käynnissä on selkeästi sohvan selkänojatyynyjen muokkaus hanuria apuna käyttäen.


Näin! Taattua Pepe laatua. Hienosti on tyynyt lysyssä. Nyt on paljon rennompi ja mukavampi fiilis tässä kuvassa. Koirulista on kasvanut vuodessa oikein taitava kuvausassari.



Mukavaa sunnuntai-iltaa! 

Terveisin, Mervi

lauantai 24. lokakuuta 2015

Tuoksujen maailma




Tuoksut rauhoittavat, piristävät, lohduttavat, ärsyttävät ja joissain tapauksissa myös hämmentävät. Useimmat muistamamme tuoksut liittyvät kiinteästi lapsuuteen. Tuoksut syöpyvät herkästi mieleen ja laukaisevat muistoja useiden vuosien takaa. Tutkimusten mukaan tuoksumuistot aiheuttavat jopa voimakkaampia tunnetiloja kuin valokuvat. 

Törmäsin aamulla Wallpaperin juttuun, jonka mukaan kodin tuoksutrendeissä ollaan siirtymässä perinteisistä vaniljan ja santelipuun tuoksuista kohden abstrakteja tuoksuja. Abstraktit tuoksut käsittävät tuoksut, jotka perustuvat aikaan, paikkaan tai tapahtumaan. Markkinoilta löytyy jo nyt tuoksukynttilöitä, joihin on vangittu esimerkiksi suosittuja elokuvia. Kynttilöitä löytyy myös päivän eri hetkiin: aamuun, päivään ja iltaan. Haeckels puolestaan myy kynttilöitä, joista voi tuoksutella Englannissa sijaitsevan rantakaupungin sateen tuoksua. Kotimaisissakin blogeissa on jo hyvän tovin näkynyt Skandinavisk brändin kynttilöitä, jotka on nimetty puhuttelevasti: Koto, Ro, Skog, Hygge, Jul, Hav...

Mietin tässä nyt vaan, että olisipa hienoa pystyä valamaan tämän jutun kuvista tuoksukynttilä. Kuvissa on pojan viikolla nauttima ja suuresti arvostama välipala. Tuoksukynttilässä yhdistyisi patongin, kaakaon ja sulavan steariinin tuoksu. Toinen mielenkiintoinen tuoksu voisi olla miehinen "man cave" -tuoksu, jossa yhdistyisi öljyn, sikarin ja viskin tummat aromit. Uskoisin, että tällaiset kynttilät nostaisivat myös perheen miespuolisten kiinnostuksen uudelle tasolle tuoksutrendien suhteen. 

Lauantai terveisin, Mervi

torstai 22. lokakuuta 2015

Uudet väylät

Neljän vuoden harkinta-ajan jälkeen moderni puutalo meni facebookiin. Jippiaijei! Fb:n puolella on postausten lisäksi tarjolla myös muita aiheita. Ohessa muutama esimerkki.

Espoossa rakennetaan tiuhaan, mikä aiheuttaa erinäisiä haasteita asuntojen suunnittelulle. Fb:n puolelta löytyy taidonnäyte onnistuneesta arkkitehtuurista.

Wallpaper* Magazine  / Tuomas Uusheimo

Wallpaper* Magazine / Tuomas Uusheimo

Olen aina rakastanut valokuvia. Tällä viikolla noston arvoinen on Tom Husseyn kuvasarja vanhuksista, jotka katselevat heijastuksia nuoruudestaan. Koskettavan kuvasarjan kokonaisuudessaan löydät fb:stä.

Tom Hussey

Tom Hussey

Samasta paikasta löytyy myös A-lehtien koostama video The Blog Awards Finland 2015 gaalasta, jossa koettiin modernin puutalon "15 minutes of fame" -hetki. Mikäli sisältö kuulostaa kiinnostavalta, niin moderni puutalo fb-ryhmään voit liittyä täältä.

Yllytyksen uhreina ajauduimme myös Snapchattiin. Snäpin puolella tarjolla liikkuvaa kuvaa ja jonninjoutavaa höpöttelyä arkisemmista hetkistä ja tilanteista.



Ainoa kysymysmerkki on, kuinka näitä kaikkia ehtii/muistaa päivittää :)?

Torstai terveisin, Mervi

maanantai 19. lokakuuta 2015

KHH:n matto

Ilmojen viilentyessä ihminen kaipaa punaviinin, suklaan ja kynttilöiden lisäksi jotain lämpöistä ja pehmeää paljaiden varpaiden alle. 


Meillä mies ja lapset käyvät suihkussa alakerran kylpyhuoneessa, joka löytyy saunan yhteydestä. Tie alakerran suihkutilaan kulkee laatoitetun kodinhoitohuoneen kautta. Tilassa on lattialämmitys, mutta taloudellisista syistä sitä ei viitsi jatkuvasti täysillä hehkuttaa. Kesäisin lattian peittää Pappelinan muovimatto, joka alkoi näin syksyllä tuntua hieman kalsealta vaihtoehdolta.


Ilahdutin pieniä ja hieman suurempiakin varpaita siirtämällä yläkerran villaisen, Saanan ja Ollin suunnitteleman, Koko iäksi -maton kodinhoitotilaan. Yksi asia tässä muutoksessa hieman jännittää. On vain ajan kysymys, koska perheen karvakuono säntää vaalealle matolle metsälenkillä mustuneine tassuineen.

Lämpimin terveisin, Mervi

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lamppukaupoilla

kuva: Flos

Minua pyydettiin ohjastamaan auto Vepsäläiselle. Matkalla briefiä tarkennettiin lyhytsanaisesti, olemme menossa hakemaan uutta valaisinta. Aha, en kysellyt enempää. Myymämälässä tiedustelin, että minkäköhänlainen valaisin on nyt hakusessa, kun täällä on aika paljon vaihtoehtoja. Käskettiin Googlaamaan Flos Tab T.  Asia selvä. Ensimmäisessä kaupassa ei ollut tätä pöytämallia, ajettiin toiseen.

Sieltä, se löytyi, mutta jouduimme odottamaan hetken myyjää. Vaimo hävisi, ja jätti minut odottelemaan henkilökuntaa. Väsytti jo niin paljon kaupoilla pyöriminen, että melkein nukahdin Artekin Tankkiin. Juuri kun olin vajoamassa puolitiedostamattomaan tilaan, iloinen, blogimaailmastakin tuttu Sanna ilmaantui tiedustelemaan, että voisiko hän kenties auttaa? Osoitin sekavassa tilassa valaisin kokoelmaa ja sanoin, että tuollainen. "Mikähän näistä?", hän kysyi? Osoitin tarkemmin. Olin jo ehtinyt unohtaa tämän valontuojan nimen. Samalla toivoin, että vaimo ilmaantuisi jostain hoitamaan ostoksensa loppuun ihan itse. Lopulta saimme lampun tilattua, ja parin viikon päästä sen pitäisi valaista suosikkinurkkaustani. Kotimatkalla esitin toivomuksen, että rouva ei enää jättäisi minua yksi huonekaluliikkeeseen.

T: Petri

perjantai 16. lokakuuta 2015

Täydellinen leikkuulauta

Monella meistä on omat pakkomielteensä. Se voi liittyä työhön, vapaa-aikaan tai harrastukseen. Se voi olla jotain täysin erilaista, mitä ihminen tekee työkseen. Asia, jota toistetaan ja toistetaan, täydellisyyttä tavoitellen. Jollekin se voi olla tietty työtehtävä, toiselle ruokalaji, jota hiotaan kerta toisensa jälkeen, kolmannelle golf-swingi. Itselleni ehkä tyypillisin hiomisen kohde on täydellisesti paistettu pippuripihvi, tai sunnuntain aamiainen.


Mutta tämän tarinan päähenkilölle se on leikkuulauta. Soittelin äskettäin rakennusaikana tutuksi tulleelle kaverille, joka operoi rakennusalan lisäksi puusepänverstaan taustalla, ja on koulutukseltaan muotoilija. Kesken puhelun hän intoutui kertomaan kuinka hän nyt, 20 vuoden tuotekehityksen jälkeen, onnistui kehittämään täydellisen leikkuulaudan. Oli niin väkevä väite, että vaadin todisteita. Otin kotona mitat, toimitin verstaalle, ja muutaman päivän päästä mittoihin tehty leikkuulauta toimitettiin kotiin. Tässä se nyt on, täydellinen tammesta tehty leikkuulauta. Maailma on tältä osin valmis.




Yksinkertainen on kaunista, ja tässä tapauksessa myös käytännöllistä. Kun tuote on valmis, sitä ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Mutta tarkennettakoon sen verran, että reunojen viistämisellä leikkuulaudasta on tehty myös toimiva, helposti siirrettävä tarjoilualusta jonka kehtaa viedä pöytäänkin. Ja siistille kaverille tuo reuna mahdollistaa miltei hävikittömän murujen poistamisen. Pohjan huomaamattoman pienet imukupit varmistavat, että lauta pysyy paikoillaan kovemmassakin paukutuksessa.

Lauta ei ole niin sanotusti sarjatuotannossa, ainakaan vielä, vaikka suunnittelijan mukaan sen voisi lisätä Stockan valikoimiin milloin tahansa. Ja niinhän sen voisikin, ei käy kiistäminen. Mutta jos joku tällaisen haluaa, järjestyy toki.

Nostetaan viikonlopun kunniaksi malja suomalaiselle työlle. Toinen kaikille niille enemmän tai vähemmän hulluille, jotka tekevät uutta ja parantavat vanhaa. Olipa kyse sitten sitten leikkuulaudasta tai täysin uudenlaisesta tietokoneen käyttöliittymästä. Tämä maa tarvitsee heitä. Arvostan.

Petri

Tämä nyt ei varsinaisesti ollut mikään blogiyhteistyö, mutta mainittakoon, että laudan teki ja toimitti Helsingin Mittapuu.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Naamakirjassa


Modernin puutalon edesottamuksia voi jatkossa seurata myös Facebookin puolella.
Jos tykkäät, niin tykkää täällä.

Tiistai terveisin, Mervi :)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Syysretki

Tuli luvattua lapsille luontoretki, ja oikein mielellään tämän lupaus lunastettiinkin. Sunnuntaina, aamupalan jälkeen pistettiin eväät pakettiin ja suunnattiin Porkkalanniemen suunnalle. Lapset pakkasivat mukaan myös kaikki kalastusvälineet, tietenkin.






Tytär ja Pepe seuraavat tarkkaavaisena, että mitenkäs se isältä onnistuu tulien teko. Tilanteen niin vaatiessa molemmille maistuu kylmäkin makkara, mutta onhan se toki lämpimänä hieman parempaa. Tulet saatiin syttymään, ja ei tietysti puhettakaan että maltettaisiin hiillosta odottaa, vaan makkara pitää työntää välittömästi alkusavuihin.



Ja luonnollisesti eräretkellä on jälkkärinä Macarons-leivoksia, suoraan Lidlin pakastimesta.




Kovasta yrityksestä huolimatta kalaa ei tullut, mutta onneksi tosiaan noita eväitä oli riittävästi. Retken jälkeen ulkoilman uuvuttamat vanhemmat sekä Pepe vetäytyivät nokosille, mutta lapsilla riitti virtaa vielä pihaleikkeihin. Käsittämätöntä.
 
Reipasta viikkoa,
 
Petri & Mervi

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Takan korvike





Ohessa kuvia lauantai-illalta. Kovin harvoin tulee täällä blogissa jaettua iltakuvia, mutta nyt ehdin napata muutaman ennen pimeän tuloa. Stringin päällä loimuaa Iittalan sisustustakka Kaasa. Saimme Kaasan joululahjaksi muutama vuosi sitten ja se on meillä edelleen aktiivisessa käytössä, vaikka talosta löytyy ihan oikeakin takka. Kaasa toimii etanolilla, sitä on helppo käyttää ja se tuo modernilla tavalla elävän tulen sisälle kotiin. Minusta se on kynttilöiden lisäksi paras tunnelman luoja alkusyksyn iltoina, kun kelit eivät vielä vaadi raskaampaa lämmitystä.

Nyt hyppään aamiaispöytään ja alan suunnitella retkieväitä. Keli on niin kaunis, että ajattelimme nauttia koko perheen voimin syksyisestä luonnosta eväsretken merkeissä.

Aurinkoista sunnuntaita, Mervi

lauantai 10. lokakuuta 2015

Missä on salaatti?






Tyttö valitteli viikolla päivällispöydässä salaatin puuttumista. Siis salaatin! Lapsi haluaa omasta tahdostaan syödä vihreää, eikä äiti ole huomannut sitä riittävästi jääkaappiin hankkia. Tunsin piston sydämessäni. Perjantain ruokaostosten yhteydessä pidin huolen siitä, että vastaavaa tilannetta ei pääse syntymään ensi viikolla.

Tyttären sanat jäivät kuitenkin kalvamaan mieltäni ja minulle tuli tarve hyvitellä tapahtunutta. Normaalin itsepalvelujääkaappibuffan sijasta katoin lauantaina pöytään tavallista herkullisemman välipalan. Lapset ilahtuivat nähdessään tarjoilut ja istahtivat pöytään ilman erillistä kehoitusta. Pienten käsien kurkottaessa kohden herkkuja, kiljahdin äkisti: Seis! Äiti kuvaa ensin! Ei ole helppoa olla lapsi tässä perheessä.

Aurinkoisin syysterveisin, Mervi

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

By Pia´s Design Cashmere Ponchon voittaja


By Pia´s Design Cashmere Ponchon voittaja on Emppu!
Onneksi olkoon!

Voittajalle on ilmoitettu voitosta sähköpostitse.

Kauniita syyspäiviä toivotellen,

Mervi


Arvonta järjestettiin yhteistyössä By Pia´s Designin kanssa.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Kakutus

Tämäpä oli maistuva ja hyvää pelisilmää edustava yllätys. Alun perin Kainuusta lähtöisin olevan Rönttösrouva -leipomon edustajat tupsahtivat eilen oven taakse puolukkaisen valkosuklaamousse -kakun kanssa. Herkullista, kauteen sopivaa, mutta ei liian makeaa! Ja onneksi perheestä löytyy muitakin kakun ystäviä kuin alemmassa gaalakuvassa pönöttävä pariskunta. Sillä jos pariskunta söisi yksin kaikki herkut, ei enää välttämättä samaan pystykuvaan mahtuisi :) Täydennettäköön vielä sen verran, että aivan Kainuusta asti eivät tulleet kakkua meille toimittamaan, vaan Rönttösrouvan kahvila-konditoria löytyy Helsingistä ja leipomo-puoti Järvenpäästä.

puolukka - valkosuklaamousse kakku




Juhlakampaus oli loihdittu siten, että hiukseni näyttivät lyhyeksi leikatuilta. Aloin juhlan jälkeen miettimään, että josko sitä pitäisi pitkästä aikaa radikaalisti uudistaa hiusmallia puolipitkästä lyhyeen.


Mies koreilee uudessa Turon puvussa, oma asu löytyi ihan oman vaatehuoneen valikoimista. Valinta osui neutraaliin ja yllätyksettömään pikkumustaan ja boleroon. Juhlavaatteisiin ei viitsi kovin paljoa nyt euroja panostaa, kun käyttöä on melko harvakseltaan. 

Kelit viilenivät sen verran, että tänään voisi jo kokeilla kuinka takka lämmittää kesätauon jälkeen. Toivottavasti osaa tehtävänsä, eikä tarjoile savuista yllätystä tiistai iltaan.

Mukavia syysiltoja,

T: Mervi

lauantai 3. lokakuuta 2015

Gaalan jälkeen




Eipä olisi uskonut, että tämä meidän nelivuotias harrastus saisi näin hienon tunnustuksen. Meinasi mennä drinkki väärään kurkkuun, kun Maria Veitola kutsui meidät The Blog Awardsin -lavalle pokkaamaan parhaan sisustusblogin palkinnon. Vaimon viehättävän, mutta korvia vihlovan korkeataajuisten naurunkiljahdusten saattelemana kompuroimme hakemaan plakaatin ja Vepsäläisen lahjakortin. Kuvan pääset katsomaan täältä. Hieno juttu ja tunnustus kaiken kaikkiaan. Ja mainio palkinto, vaikka Vepsäläiseltä ei kaipaamaani lehtipuhallinta saakaan.

Juhlien jälkeen lauantaina palattiin nopeasti normaaliin päiväjärjestykseen. Siivottiin koti ja skoolattiin lasten kanssa cokismukeilla hampurilaisaterian lomassa oman kylän ravintolassa. Tämän lisäksi Mervi on jo ehtinyt laastaroimaan kaksi lasta pihaleikkien jäljiltä. Kotimme sijainti on sen verran keskeinen, että kaikki kiireiset huoltotoimet suoritetaan monesti meillä.

Mutta hieno oli kyllä A-lehtien järkkäämä gaala. Tunnelma oli katossa, vieraat olivat hyvällä tuulella ja tarjoilu pelasi. Kiitokset järjestäjille ja tuomareille, ja kaikista suurimmat kiitokset seurassamme viihtyneille lukijoille ja kaikille yleisöäänestyksessä meille äänensä antaneille!

Petri & Mervi