Tietoa mainostajalle ›

tiistai 1. joulukuuta 2015

On niitä parempiakin päiviä nähty


Joulukuun ensimmäinen. Maa on musta, lumesta ei ole tietoakaan.

Aamu alkaa lasten huudolla eteisessä; Äiti, täällä haisee ihan hirveälle! Pepe on tehnyt joulutorttu yllätyksen kylpyhuoneen lattialle. Parempi kuitenkin keko kaakeleilla kuin olohuoneen villamatolla.

Iltapäivällä ajan suuren kauppakeskuksen parkkihalliin. Puhun samanaikaisesti kännykkään ja kiirehdin myöhäiselle lounaalle. Lounaan jälkeen palaan takaisin parkkihalliin ja minulla ei ole hajuakaan siitä, mihin olen autoni pysäköinyt. Ohitan useita parkkiruutuja ja pälyilen epätoivoisesti autoani. Lähes paniikin omaisesti painelen taskussa olevaa avainta ja toivon, että auton välähtävät valot paljastavat sen sijainnin. Minulla on tietenkin kauhea kiire, eikä stressaavaa tilannetta helpota lainkaan auton katoaminen. Loppujen lopuksi törmään autooni yhtä yllättäen kuin sen kadotinkin.

Katsastin hetki sitten miehen fb statuksen. Se kuului jotakuinkin näin: "Voihan hitsi. Johtamallani yrityksellä ei ole strategiaa. Oli vielä iltapäivällä, mutta sitten tallensin sen päälle vahingossa yhden tarjouksen. En viittinyt vielä kertoa kelleen, ettei tule liian irtonainen olo."

Täällä blogin puolella menee kuitenkin oikein mukavasti. Olemme nyt osa Suomen Blogimedian perhettä, siitä kertoo sivun yläreunan musta headeri ja sivupalkin boxi. Hienoa, että tämä meidän harrastus kelpuutettiin osaksi tätä mahtavaa yhteisöä. Tästä huolimatta, Petri lupasi pitää juttunsa yhtä hönöinä kuin ennenkin.

t. Mervi


Kuva: Riina Salokangas. Sänky ei muuten aamulla jäänyt näin siistiin kuntoon.

4 kommenttia:

  1. El classico. Vielä jos olis ollut maanantai, mutta kyllähän perustiistaillekin voi jatkua tuollainen karma. Tsempit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, just näin! Tsemppiä tarvitaan :)

      Poista
  2. Joskus niitä tapahtumia saattuu monesti samalle päivälle :) Mie varmaan voisin kertoa jo kirjan omista kommelluksista. Olen sanonukki, että tekevälle sattuu. Viimeksi sattui jumpalla. Katoin, että kaveri pyllistelee ja laittaa kengän nauhoja ja miehän reippaana tyttönä heitin kunnon läpsyn hänen pyllylle...no, eihän se ollutkaan kaverini vaan ihan tuntematon nainen. Arvaa hävettikö.Mie sponttaanisti hyppäsin rouvan kaulaan ja tietysti melkein rukoilin anteeksi pyyntöä. Jälkeenpäin näitä osaa jo nauraa :)

    VastaaPoista