Tietoa mainostajalle ›

torstai 30. lokakuuta 2014

Pientä koristelua







Viime viikonlopun reissu Tukholmaan ja kiertely kaupungin sisustustavarataloissa ja -osastoilla herätti minussa vahvasti joulufiiliksen. Tiedän, vielä on liian aikaista vakavalle jouluhörhöilylle, mutta onhan pieni koristelu jo ihan ok? Risut, havut ja kynttilät ovat viime viikkoina hiipineet kotiimme lähes huomaamatta.

Eilen avasin paketin, jonka sain alkuviikosta Rosendahlilta. Paketista löytyi kuusi kappaletta Karen Blixen joulukoristeita. Pakkohan minun oli välittömästi testailla, missä kaikissa yhteyksissä näitä kauniita, kullattuja koristeita voisi käyttää. Koska kuusta ei vielä ole kannettu pirttiin, ripustin koristeet kaunistamaan risunippua. Kultaisten koristeiden sekaan lisäilin viime vuonna hankittuja valkoisia paperikoristeita. Toimii ihan kivasti. Osan koristeista kiikutin ruokapöydälle ja mallailin niitä pellavaisten lautasliinojen pidikkeiksi. Koristeilla syntyisi kiva säväys myös joulupöytään.

Karen Blixen joulusarjan koristeita saa kullattuina ja hopeoituina. Ripustusnauhana on tummansininen ja punainen silkkinauha. Koristesarja kasvaa vuosittain ja sen suunnittelijana on Ole Kortzau. Tänä vuonna inspiraatio on saatu luonnosta - kävyt ja pähkinät ovat antaneet koristeille muodon. Koristeet on pakattu pieniin laatikoihin ja ne sopivat mielestäni hienosti myös pikkujoululahjoiksi.

Koristeellisin terveisin,

Mervi

Blogiyhteistyö / Rosendahl Design Group

pienet kuusikoristeet, suositushinta hopeoitu 14,95 € ja kullattu 16,95 €
keskikokoiset kuusikoristeet, suositushinta hopeoitu 29,95 € ja kullattu 36,95 €

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kontrastia kattaukseen





Terveiset Tukholmasta! Piipahdimme perheen kanssa viikonloppuna risteilyn merkeissä naapurimaassa. Matkaan kuului paljon mukavaa yhdessäoloa, ruokaa, juomaa ja viihdettä. Alunperin ajattelin, että tällä reissulla ei shoppailla, mutta jouduin syömään sanani astuessani sisään Lagerhausiin. Myymälässä oli tarjolla hyvään hintaan, juuri nyt niin trendikkäitä, Hobstar laseja. Uusia puristekristallilaseja oli luonnollisesti heti päästävä testaamaan sunnuntai lounaan yhteydessä, niinpä katoin ne kavereiksi Marimekon lautasille.

Sunnuntaisin on mukava syödä hieman paremmin, mutta tällä kertaa raaka-aineiden niukkuus rajoitti ruokahifistelyä. Jääkaapista löytyi reissun jäljiltä vain HK:n Sininen Lenkki, josta mies valmisti lounaaksi uunimakkaraa. Jälkiruoaksi tarjoiltiin lasten syyslomalla mummolassa leipomia pipareita. Ruoan kanssa ei tällä kertaa päästy hienostelemaan, mutta uudet lasit toivat ruokahetkeen kivasti kontrastia. Mitäs muuten tykkäätte makkara-kristallilasi yhdistelmästä?

Sunnuntai terkuin, Mervi

torstai 23. lokakuuta 2014

Eteinen, pura ja kokoa!

Miehet ymmärtävät tuon otsikon viittauksen puolustusvoimien harjoituksiin. Koska kaipaan niin kovasti armeija-aikoja, ajattelin purkaa huvikseni eteisen Elfat ja kasata uudelleen. 

Loisteputken valossa ei pitäisi kuvata mitään, vaimo oli oikeassa.
No, ei se ihan niin mennyt. Tarina alkaa keväältä, jolloin hoksasin, että eteisen kaapista tulee siistimpi, jos poistamme lattialla seisovan korihyllyn ja korvaamme sen ulosvedettävillä kenkätelineillä ja koreilla. Kuvat vanhasta kokoonpanosta löytyvät tästä.

Tilasin uudet romppeet jo keväällä. Ajattelin, että tuohan on pikkujuttu, ja tarkoitus oli tosiaan hoitaa tämä pois alta hyvissä ajoin ennen kesää, ja yritinkin, mutta eipä onnistunutkaan. Todella suureksi harmikseni huomasin, että olin asentanut seinäkiskot päin sanonko mitä, silloin joskus pari vuotta sitten kun kasasin ensimmäisen kokoonpanon. Aiemmin käytetyt simppelit tasaiset lankahyllyt olivat armeliaampia asennettavia, joten huomasin fataalin virheen vasta yrittäessäni asentaa ulosvedettäviä hyllyjä. Silloin iski hetkellisesti niin sanottu asennusraivo, en tiedä onko miten yleinen tila. Kannoin uudet hyllyt varastoon ja jäädytin projektin kuukausiksi.

Ihan hyvin menee!
No, viikonloppuna sitten vihdoin tsemppasin, purin kiltisti koko aiemman asennuksen ja kiinnitin kiskot uudelleen. Eihän se loppujen lopuksi ollut kuin kolmen tunnin homma kokonaisuudessaan, ja kyllä kannatti. Vielä kun saisi hoidettua tuohon ne edelleen puuttuvat ovet, niin alkaisi olla valmis. Mutta vasta pari vuottahan tässä ollaan asuttu, joten eipä hätäillä.

Terveisin,

Puuhapete

tiistai 21. lokakuuta 2014

Iskän askartelunurkkaus

Vaimo lupaili edellisessä kirjoituksessa, että palaisin viikonlopun askarteluihin. Ihan kuin se olisi ollut minun idea, se askartelu. Niinhän se meni kuten yleensäkin, että häneltä tuli idea ja toimeksianto. Toteutus ja taiteellinen vapaus jäi minun harteilleni, mutta vapaus vain tietyissä rajoissa, eli olemassa olevan ylimääräisen vanerin mitoissa. Mutta ihan kivahan se idea oli, ei siinä mitään.


Tytär on toivonut pitkään uutta taitelupintaa huoneeseensa. Ajattelimme ensin kiinnittää Granitista ostetun tussitarran seinään, mutta sitten keksimme hyödyntää autotallissa lojunutta vaneria. Leikkasin tussitarran sopivan kokoiseksi ja teippasin vanerin yläosaan magneettiteipit kortteja ja paperille tehtyjä teoksia varten. Komeus kruunattiin jouluvaloilla, ja siinähän se oli.

Teippi ja magneetitkin ovat Granitista



Tytär ilahtui suuresti uudesta virityksestä, ja on jo taiteillut taululle huomattavasti äitiään luovempia teoksia. Kuvissa näkyvät piirrokset ovat siis vaimon koeponnistuksia.

Terveiset askartelunurkkauksesta

Petri

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syksyinen olohuone





Sunnuntain sateinen keli sai minut virittämään olohuoneeseemme syksyisemmän tunnelman. Sohvan tekstiilit vaihtuivat pellavaan ja villaan. Värimaailma rauhoittui mudan, luonnonvalkoisen ja harmaan yhdistelmiin. Maljakkoon asettelin eilen keräämiäni risuja ja kynttilätarjottimelle hain Kyprokselta matkamuistoina tuotuja käpyjä. Koivupölkyn päällä olevan Shepherdin lampaannahkaisen istuintyynyn ostin Stockan Hulluilta Päiviltä. Se on mukavan lämmin ja pehmeä. Sadepäivinä on mielestäni ihan parasta, kun voi poltella kynttilöitä aamusta iltaan ja kuunnella sateen tasaista rummutusta kattoon.

Instan seuraajat tietävät, että hehkuttelin eilen olohuoneen seinän maalaamisella. No, projekti ei vielä lähtenyt lentoon, vaan vaatii tarkempaa pohdintaa oikean sävyn löytymiseksi. Seinää emme siis saaneet maalattua, mutta jotain pientä kivaa saimme värkättyä. Kävimme eilen miehen kanssa Granitissa ja sieltä tarttui mukaan idea tyttären huoneeseen. Petri toteutti DIY projektin aamupäivällä ja annankin hänen kertoa askarteluistaan lisää ensi viikolla.

Sunnuntai terveisin, Mervi

torstai 16. lokakuuta 2014

Poimintani Ikeasta

"Käydään Ikeassa, ihan vain äkkiä", totesi vaimo. Aina sama juttu kun lapset ovat pois kotoa. Äkkiä, Ikeassa. Mahdoton ajatus. Mutta käytiin silti. Ikeassa oli glögitarjoilu ja karkkeja jakava joulupukki. Ja joulukoristeita. Alla napakka katsaus joulukrääsään.


Olen huomannut, että monet bloggarit tekevät hienoja kuvakollaaseja suosikkituotteistaan. Itse en saanut kollaasia aikaiseksi, mutta alla kuitenkin kuva minun suosikistani.


Eli kyllä, Ikeasta löytyy hyviä juttuja.

Kaikki muutenkin hyvin täällä, vaikka päivitystahti on hieman verkkainen ollutkin, kirjoitellaan kyllä, älkää huolestuko!

Petri


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Parasta just nyt




Huhheijaa, taas vierähti viikko ja blogi ajautui pahasti paitsioon. Instagram päivityksissäkin oli viiden päivä breikki. Näiden kahden kanavan heikko päivitystahti korreloi suoraan kiireisen työviikon ja vauhdikkaan perhe-elämän kanssa. Näitä kahta some -mittaria tarkkailemalla voi tehdä myös suhteellisen tarkan arvion stressitasostani. 

Mikä siinä muuten on, että aina kun mies on poissa kotoa niin eteen tulee ongelmia? Viime torstaina kotiin saapuessani lapset ilmoittavat heti kynnyksellä, että kotona piippaa oudosti. Yläkerran palovaroitin ilmoitti pariston loppumisesta tärykalvoja vihlovalla ujelluksella minuutin välein. Luonnollisesti palovaroitin oli sijoitettu paikkaan johon keskimittainen nainen ei yllä kuin rakentamalla tornin lipastosta ja korkeahkosta jakkarasta. Vääntäydyttyäni tornin huipulle ja katon rajaan jouduin pian toteamaan, että uudenmallisen palovaroittimen irrottaminen on mahdoton tehtävä. Tilanteesta hermostuneena tuumin, että hakkaan laitteen katosta irti pojan vanhalla puupyssyllä. Tässä vaiheessa poika kuitenkin puuttui peliin ja soitti miehelle. Seuraavaksi poika nappasi hälyttimestä kuvan ja mies etsi kuvan perusteella käyttöohjeen netistä ja lähetti siitä linkin minulle. Tämän jälkeen ei enää tarvinnut kuin etsiä autotallista työkalupakki ja sieltä ruuvimeisseli jonka avulla kampesin hälyttimen kannen auki. Noin 45 min sähläyksen jälkeen hiljaisuus laskeutui taloon.

Perjantaina fiilistelin töissä lähestyvää viikonloppua, kun ajatukseni katkaisi puhelu lasten koulun rehtorilta. Poika oli saanut isomman tällin liikuntatunnilla sillä seurauksella, että nyt oli kiireesti lähdettävä kartoittamaan mahdollisia hammasvaurioita päivystykseen. Perjantain alkuilta vierähtikin sitten Haartmanin sairaalan odotustiloissa. Onneksi selvisimme episodista pelkällä säikähdyksellä ja kotiin saavuttuamme oli mieskin jo kotiutunut reissusta. Illalla sytytimme takkaan tulen ja nautimme muutaman lasillisen kuohuvaa. Viikonloppuna olen kerännyt voimia tulevaan viikkoon sohvalla rentoutuen ja sisustuslehtiä selaillen. Olen huomannut etten juurikaan lue sisustuslehtiä, lähinnä selailen niitä ja ihailen kuvia. Miten upeasti meille sopisikaan Andy Warholin juliste: I never read, I just look at pictures.

Miksi tällä jutulla sitten on tuollainen otsikko? Ajoin lasten kanssa kotiin tyttären tennistunnilta, kun Robin lauloi radiossa: "Tää on parasta just nyt...".  Lasten hoilatessa biisiä kurkku suorana, mietin itse mikä elämässäni on parasta just nyt. Viikkoon mahtui monenlaista tapahtumaa, unohdusta, pettymystä, hermojen menetystä ja naurun aihetta. Kaiken sekasorron keskellä joudun toteamaan, että parasta just nyt on saada olla osa tätä härdelliä. Elämä on tässä ja nyt.

Iloa alkavaan viikkoon,

Mervi