Tietoa mainostajalle ›

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Viritys ja hammasten kiristys


Rouva sai taivuteltua minut taas sisustushommiin, vaikka niitä ei pitänyt kesällä tehdäkään. Projektina tyttären huoneeseen asennettavat kassiroikottimet vai mitkä lienevät. Tapit ostettiin keväällä Tukholmasta, ja katsoin jo kaupassa, että jonkilaista ketutustahan nuo tulevat aiheuttamaan. Mietin, että miten ihmeessä saan asennettua noita mitenkään kipsilevyyn, mutta unohdin asian aktiivisesti muutamaksi kuukaudeksi.

No, nyt kun hanke eteni toteutusvaiheeseen, aloin jälleen pähkäillä kiinnityksen hankaluutta. Tutkaillessani kattavaa kipsilevykiinnitystarvikevalikoimaani päädyin kokeilemaan kuvassa näkyviä Sormatin ankkureita. Suunnitelma oli ruuvata ensin ankkurit seinään, ja sen jälkeen pyörittää nuo roikottimet suoraan ankkureihin. Porasin levyyn 8 mm reiän, ja ruuvasin ankkurin paikalleen. Tämä yksittäinen testiasennus vaikutti toimivalta, ja ajattelin, että tämähän oli helppo homma.

Mutta niin kuin monesti käy, jossain kohtaa pienikin asennus alkaa vastustelemaan, ainakin minulla. Kolme ankkuria ja roikotinta asentuivat mainiosti, mutta neljännen kohdalla ohimon verisuonet alkoivat pullistumaan. Jostain syystä ankkuri ei suostunut uppoamaan 8 mm reikään rikkoutumatta, joten ajattelin hoonata tuota reikää hieman suuremmaksi. No, siitä tuli sitten vähän liian suuri, ja ankkuri niin sanotusti korkkasi, eli ei tarttunutkaan levyyn.

Kirottuani vähän aikaa kaikkia sisuteluprojekteja aloin miettimään korjausta. Sopivampia ankkureita ei löytynyt, joten seuraavaksi aloin harkitsemaan mielessäni erilaisia virityksiä ja kepulikonsteja. Tutkaillessani autotallin tarvike- ja kemikaalivalikoimaa katseeni kiinnittyi ihan tavalliseen puuliimaan, ja siitä tuli idea. Ratkaisu syntyi liimasta ja talouspaperista. Aloin laajentamaan ankkurin halkaisijaa liisteröimällä talouspaperia puuliimalla ankkurin ulkopintaan. Kasvatin ankkurin ulkopinnan niin suureksi, että sain pyöriteltyä sen sopivan napakasti liian suureksi porattuun reikään. Käytin liimaa todella reilusti, ja tursottelin sitä vielä lopuksi kaikkiin rakoihin, ja jätin kuivamaan vuorokaudeksi. Yllätyksekseni tämä viritys osoittautui toimivaksi, ja ankkuri jämäköityi seinään sen verran hyvin, että roikottimen kiinnitys onnistui.

Viritys kuivumassa
Aika näyttää, miten nuo tuossa seinällä pysyvät, mutta toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Ohjeistin kyllä tytärtäni, että ei laittaisi kovin raskasta koulureppua, mutta tuskinpa muistaa noudattaa ohjeitani. Sitten jos korkkaavat, se on paikkaus ja maalaushomma edessä.

Säädämme tytön huonetta uuteen uskoon muutenkin, laitetaan sitten kuvia ja tunnelmia kun valmistuu. Minä toivon, että uudistus ei vaadi minulta suurempia asennuksia.

DIY-terveisin

Petri

ps. Tiedän mielestäni jo kohtalaisen paljon kipsilevykiinnityksistä. Jos sinua askarruttaa jokin, konsultoin mielelläni. Paras neuvoni tietenkin on, että unohda koko juttu, mutta jos et unohda, oikeat kiinnikkeet ovat ratkaisevan tärkeät :)

17 kommenttia:

  1. Luulenpa että reppu löytyy kuitenkin lattialta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, jopa toivon, että mikään ei tämän suhteen muuttuisi.

      Poista
  2. Kivat roikottimet - ja ihana, että jollakin muullakin näissä sisustusprojekteissa joutuu vähän tuunaamaan. Meidän isännän kikkaykkönen kaikkeen tuunaukseen on liimakitti - ja niinpä meiltä löytyy roikottimia, joihin ei uskalla mitään laittaa, pojan asunnolla on verhotankoja ilman verhoja ja listoja, joita poika on joutunut naulailemaan uudelleen paikalleen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liimakitti, miksi kukaan ei ole kertonut minulle tuosta? Pakko ostaa heti!

      Poista
  3. Juu, tiedän niin hyvin tuon tunteen. Meiltähän löytyy tuulikaapista sekä Muuton Dots-koukkuja, että epämääräinen paikattu reikä. Ja hetken jälkeen koukut on alkaneet uhkaavasti repsottaa. Enkä asentanut itse, vaan ihan ammattimies...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuo mallina sellainen, että pitäisi päästä suoraan puuhun ruuvaamaan, tai sitten kiviseinään sopivalla ankkurilla. Mutta tavallaan kiva kuulla, että ammattilaisillakaan ei välttämättä sen parempia kikkoja ole :)

      Poista
  4. Hei!
    Ootteko olleet tyytyväisiä takkaanne?kuumeneeko takan pinta paljon? Oliko asennus vaikeaa? Onko pinta maalattua vai minkälaista? Kuinka lähellä takkaa pystyy kuumuuden vuoksi olemaan kun tuli roihuaa? Onko pystynyt säätämään tulen voimakkuutta?
    Kiitos jos viitsitte vastata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kyllä, mainio kevyttakka on. Pinta kuumenee, mutta ei niin, että palovammoja aiheuttaisi. Ei tosin olla montaa pesällistä kerralla poltettu. Luukku kyllä kuumuu kunnolla, mutta niin tietty kaikissa. Sohva on lähimmillään reilun metrin päässä takasta,toki lämmittää, mutta ei liikaa. Puun määrälläkin voi tietysti säädellä. Pinta on tummaksi vahattua betonia. Palamista voi säätää kätevästi luukun alareunassa olevalla ilmamäärän säätimellä. Takka on ollut meillä tammikuusta, eli ei ehditty kauheasti polttelemaan, mutta oikein hyvältä kyllä vaikuttanut!

      Poista
    2. ok, kiitti vastauksesta, päädyttiin tilaamaan nordpeisin Tokyo :)

      Poista
  5. Näistä kipsilevykiinnityksistä saa aina parhaat naurut? Melkein pissasin kerran housuuni kuunnellessani Kimmo Vehviläisen kipsilevy-kiinnitys-projektia auton radiosta :)

    Noista kyseisistä ankkureista käytän itse niitä metallisia versioita. Eivät mene rikki nin helpolla kuin muovinen. Parasta noissa ankkureissa on se, ettei niille välttämättä tarvitse porata alkureikää eikä sähkötyökalua tarvita, vaan ruuvimeisselin kärki ankkurin reikään ja vääntämällä ruuvaria ankkuri poraa itse itsensä seinään. Mahtoiko neljännen riiputtimen kohdalla olla muuten koolaus, kun meni rikki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurutkin, sitten lopuksi. Oliko Kimmon Radio Aallon aikoina? Yritin löytää podcastia, mutta ei sattunut silmään.

      Noita muovisia ei saa seinään ilman poraa siististi. Vähintään maali ja tasoite lohkeilee ankkurin ympäriltä, joten ei tule kovin hyvää jälkeä, siksi avitan poralla. Ei ollut koolaus vastassa. Veikkaan, että seinässä on joissain kohtaa enemmän tasoitetta, jumittaa siihen, tai sitten ei vain ole tekniikka hallussa :) Raskaimpiin kiinnityksiin käytän niitä, jotka laajenevat kunnolla levyn taakse, hyvää settiä ne. Telkkari vaatiikin sitten ihan pro-kamaa. Mutta se on yllättävää, että kyllä se levy kestää melkein mitä vain, kunhan kiinnike on oikea.

      Poista
    2. Nyt en kyllä kuolemaksenikaan muista, oliko Aallon aikana vai aiemmin. Aamulähetys joka tapauksessa.
      Ok, olenkin vain niitä metallisia käyttänyt, en muovisia lainkaan. Mutta etten nyt vain pelkästään keskittyisi pätemään, kerrottakoon että noiden taakse laajenevien proppujen kanssa en tule toimeen ollenkaan. Kun puristan propun litteäksi, jotta saan sen reiästä sisään, jää se aina liian "pitkäksi", jolloin ruuvin kärki ei ylety sinne pohjalle, eikä ruuvi tällöin ala vetämään niitä "jalkoja" ankkuriksi. Ai että, melkein menee hermo pelkästä sen ajattelusta :) Taitaa olla ollut liian lyhyet ruuvit, kai!

      Poista
    3. Lyhyet ruuvit mahdollisesti. Tai jos kiinnitettävä objekti on paksuhko, voi ensin ruuvata ruuvin kiinni ankkuriin löysästi ennen kiinnitettävää kohdetta, ja esilaajentaa ankkuria vetämällä ruuvista, jolloin vastakappale tulee lähemmäksi. Sitten ruuvi pois, kiinnitettävä himmeli paikoilleen, ja ruuvi takaisin. Saattaa toimia. Itselläni on myös monesti ruuvit löysällä, ja joskus saattaa jopa joku ruuvi puuttua kokonaan :)

      Poista
  6. Ihanat nämä teidän viritykset :)
    Hienon patentin keksit, täytyykin parille asiakkaalleni sisustushommiin vinkata niitä.
    Terkut vaimolle.
    t.Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Voit vinkata, mutta älä myönnä takuuta :) Mutta on toistaiseksi kuitenkin kestänyt. Terkut sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentista!