Tietoa mainostajalle ›

torstai 31. lokakuuta 2013

Miksei?


Pojan huoneessa oleva, tavarahelvetin sisäänsä sulkeva, Bestå -kaluste on kuorrutettu vanerilevyllä. Tänään silmiini osui oheinen kuva ja se sai minut pohtimaan olohuoneen tv-tason (Bestå sekin) päällystämistä hieman järeämmällä puulevyllä. Juuri nyt tuntuu siltä, että miehelle on lähiaikoina rautakauppareissua tiedossa.

Torstai terveisin, Mervi



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Syksyiset sunnuntaiaamut




Syksyisissä sunnuntaiaamuissa on oma erityinen tunnelmansa. Ryppyiset pellavalakanat ja tunnelmavalot houkuttelevat jäämään sänkyyn vielä toviksi. Aamun kruunaa keittiöstä leijaileva kahvin tuoksu ja miehen valmistama runsas aamiainen.

Suloista sunnuntaita, Mervi

lauantai 26. lokakuuta 2013

Sadepäivän huvi



Parasta huvia sadepäivinä on kierrellä kirppareita. Puolen tunnin kierroksen tuloksena löytyi pullo ja maljakko. Brosten tuoksukynttilät olivat Stockalla -40% alessa ja tuovat tuulahduksen kesää harmauden keskelle.

Sadepäivä terveisin, Mervi

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kirjava viikonloppu


Saimme tänään mieluisia vieraita Savosta. Mummi, ukki ja serkkupoika tulivat kylään viikonlopuksi. Kahdeksanvuotias tyttömme on kiinostunut kaikenlaisista käsitöistä ja mummi olikin löytänyt vanhalta kyläkoululta tuliaisiksi Kirjontamalleja -kirjan vuodelta 1948. Tyttö onnistui, mummin avustamana, kirjomaan ketjupistoilla kuusen. Oma saldoni on toistaiseksi pyöreä nolla.

Luovaa viikonloppua, Mervi

torstai 24. lokakuuta 2013

Syksyn taklaama




Tällä viikolla syksy iski vasten kasvoja ja olen taantunut sohvan nurkkaan lukemaan lehtiä ja polttelemaan kynttilöitä. Tänään on kuitenkin aika katkaista toimettomuus ja lähteä tyttären kanssa katsastamaan Sirkus Finlandian Show.

Syksyistä torstain jatkoa, Mervi

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kodarissa vihertää


Huomasin juuri pyykkejä viikatessani, että olen unohtanut kodinhoitohuoneen nurkkaan mehikasvin. Kesällä kasvi asusteli muiden mehikasvien kanssa isossa ruukussa terassilla. Tuossa nurkassa se on ollut ehkäpä viimeiset kaksi kuukautta. Ilman vettä. Meissä jokaisessa asuu pieni viherpeukalo :)

Iloa alkavaan viikkoon, Mervi

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Mr. Mallorca

Olen mielestäni kohtalaisen särmä ja huolellinen kaveri, mutta siitä huolimatta välillä napsahtaa. Eilen meinasin jättää perheeni pois lomareissun paluulennolta.

Syyslomaviikko Espanjan lämmössä muodosti mukavan breikin syyssateiden keskelle. Lämpötila pysytteli koko viikon reilusti kahdenkympin paremmalla puolella, ja pilviset sekä aurinkoiset päivät vuorottelivat rytmittäen ranta- ja retkipäiviä. En tiedä kärsiikö Mallorca vielä menneiden vuosien hieman kyseenalaisesta maineestaan, mutta jos kärsii, nyt on viimeistään aika unohtaa menneet. Saari on todella viihtyisä sekä kaunis ja tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa.



Lasten viihtymisen edellytyksenä on, että jokaiseen päivään sisältyy mahdollisuuksien salliessa vesipainotteisia harrasteita, altaassa tai meressä. Molemmat vekarat ovat lämmenneet vuosien saatossa snorklaukselle, joten maski ja snorkkeli kulkivat mukana jokaisena retkipäivänä, ja pääsimmekin lilluttelemaan itseämme lämpimään välimereen useamman kerran. Nuorimmainen on vielä hieman varovainen aallokkoisessa avovedessä, mutta varttuneempi tulee jo isän mukana kuin vanha tekijä.  Tämän reissun mieleenpainuvimmat rannat löytyivät Cala Estellecsista ja Sa Calobrasta. Ensimmäinen oli päällisin puolin tarkastelulta karu vanha kalastajasatama, mutta pinnan alta maisemillaan palkitseva kohde. Toinen ranta tarjosi enemmän nähtävää pinnan yläpuolella. Huikea, jyrkkien kallioseinämien suojaama lahti on ikimuistoisen kaunis, ja bonuksena luonnon muovaamien näkymien lisäksi rannalla kuvattiin samaan aikaan jonkun vaatemerkin bikinikuvia. Oli hauska seura ammattikuvaajaa töissään, malleja en tietenkään vilkaisutkaan.



Snorklauksen lisäksi isä ja lapset viihtyivät kiinteästi hotellin biljardipöydän ympärillä. En tiedä miksi, mutta lapset ovat todella kiinnostuneita klassisesta kasipallosta, ja oppivat vielä perhana niin nopeasti, että isä joutuu huitomaan palloja ihan tosissaan pärjätäkseen vastustajille, jotka yltävät juuri ja juuri lyömään varvistaen.

Mervi keskittyi meistä enemmän ostospuoleen, mutta sain siitä osani minäkin. Viimeisenä päivän kulutimme lentoa, johon palataan vielä, odotellessa Palman ulkopuolella, Incan suuntaan vievän tien varrella sijaitsevassa ostoshelvetissä nimeltään Festival Park. Ostarireissut eivät ole koskaan olleet suosikkejani, ja tämä vierailu osoittautui vielä tavallistakin koettelevammaksi johtuen Desiqualin myymälän -60% alepäivästä. Ihan hyviä löytöjä tehtiin, mutta myös muut olivat löytäneet paikalle, ja jouduin jonottamaan aasina reilun tunnin kassoille valtavan vaatekasan kanssa samaan aikaan kun lapset ilakoivat ostarin pienessä huvipuistossa ja vaimo nautti lämpimästä iltapäivästä heidän seuranaan. 

Nuorekaat vaatekaupat, jotka ovat tupaten täynnä väkeä ja taustalla soivat liian kovalla puhkikulutetut listahitit, eivät ole oikea paikka keski-ikäiselle miehelle, mutta tarttui sieltä mukaan jotain järkevää täytettä myös minun vaatekaappiini. Mutta älkää pelätkö, en aio tehdä tyylipostauksia. Tämä nuorisovaatekaupan jonotusmaraton oli viimeisen päivän ensimmäinen vastoinkäyminen, mutta kuitenkin vasta vaatimaton etiäinen tulevasta.

Palmasta löytyi hieno makkarakauppa

Ostarilla oli myös Carting-rata, jolla lupasin tarjota pojalle pienet loppuhuristelut kiitoksena hyvin kestetystä ostosreissusta. Pieni mies oli odottanut tunnollisesti koko päivän rata-autoilua, mutta kun olimme vihdoin ja viimein suuntaamassa lähtöviivalle, huomasimme ikäväksi yllätykseksi, että Espanjalainen varikkohenkilökunta oli vetäytynyt juuri viettämään kahden tunnin siestaa. Ei ajeltu.

No, ostarilta poistuttiin sitten hieman apeana hyvin viikon palvelleella vuokra-autolla kentälle hyvissä ajoin,  ettei tulisi kiire, mukana useita epämukavasti mukana kulkevia ostoskasseja, jotka eivät tietenkään enää mahtuneet matkalaukkuihin.

Palautimme auton onnistuneesti, ja ryynäsimme hiki valuen pussukoiden ja laukkujen kanssa terminaaliin. Siellä huomasimme, että tyttären käsilaukku, jossa oli molempien lasten puhelimet, oli jäänyt autoon, hyvin suunniteltuun piiloon etuistuimen alle. Tässä kohtaa ei ollut vielä kiire, mutta sain ensimmäiset hiet pintaan palatessani takaisin vuokraamoon kyselemään unohdetun omaisuuden perään. Auto oli ehditty jo viedä putsattavaksi, mutta vartin odottelun jälkeen laukku löytyi, ja pääsin palaamaan terminaaliin tyylikkäänä söpöä, pientä ja punaista laukkua olallani kantaen.

Chekkaus ja turvataskastus menivät ihan kohtalaisen hyvin. Huomasimme, että lentomme on myöhässä, ja lopetimme viikon kestäneen tapastelun Burger Kingissä. Hampurilaisten jälkeen vilkaisin, että lennollemme oli annettu vihdoin portti, ja siirryimmekin sinne ryhdikkäästi, hyvissä ajoin. Tässä vaiheessa tapahtui kohtalokas ja amatöörimäinen virhe, eli failaus. En tullut huomanneeksi, että Helsinkiin lähtee kaksi lentoa samaan aikaan, ja tavalliset tsekkaukset lennon numerosta jäivät tekemättä.

Odottelimme tyytyväisenä väärällä portilla boardingiin saakka, ja huomasimme tämän pienen, marginaalisen erheemme vasta siinä vaiheessa kun virkailija totesi, että sorry, ei näillä lipuilla tähän koneeseen tulla. Epäuskon tunne oli vahva, ja vasta kun ystävällinen virkailija vahvisti sanomansa toiseen kertaan, iski melkoinen kiire. Singahdimme salaman nopeasti tauluille tarkastelemaan tilannetta ja huomasimme, että kyllä, oikea lentomme lähtee portilta 92, ei siis portilta 82 jolla olimme, ja verkkokalvoille piirtyivät myös lentomme perässä punaisena välkkyvät kaksi sanaa; ”final call”.

Sitten juostiin kuten Turhapuron Uuno naama punaisena, Desiqualin kassit ja pojan sitkeästi mukanaan kuljettama jalkapallo kainalossa. Portilla hieman närkästynyt, mutta samalla huvittunut virkailija pyysi liput ja passit, mutta ei hän edes niitä passeja avannut, työnsi takaisin käteen ja kehotti liikahtamaan ripeästi koneen suuntaan. Tunne, kun ryynäät hikeä valuen, naama punaisena, ne helvetin kassit ja pallo kainalossa vihon viimeisenä täpötäyteen koneeseen jonka ovea ollaan jo sulkemassa, on syvästi nolo. Söi miestä, mutta vielä enemmän olisi syönyt se, jos olisimme jääneet väsyneinä ja kuumasta päivästä ryytyneinä kohteeseen ilman matkatavaroita. Jännä, miten näilläkin vuosilla voi mennä noin yksinkertaiseen vipuun, näköjään on mahdollista, ainakin minulle. Poika totesi hengityksen tasaannuttua koneessa, että lienee parempi, että jatkossa hän ottaa enemmän vastuuta näistä perheen aikatauluista.

- Petri

ps. Mervi lisäili joitakin reissukuvia Instagramin puolelle.


perjantai 11. lokakuuta 2013

Työpäivän huippuhetket


Edellisen postauksen kommenttiboxiin oli tullut viesti Anskulta:
"Hei Mervi, onko moderni puutalo instagramissa? olisi kiva nähdä säätämis-kuvia sielläkin ;) ja oranssi kummasti tuli meillekkin, tuo peitto olis ihana. T:Ansku"

Ei ollut moderni puutalo Instagramissa ennen tätä päivää. Anskun kommentti sai minut kiinnostumaan asiasta ja täältä pääsette katsomaan ensimmäiset Instagramkuvat: päivän lounaspaikka (yksi suosikeistani) sekä työpäivän huippuhetken. Kiitos Ansku, tämähän on hauskaa!

Huomisesta alkaen Instagramiin tipahtelee reissukuvia. 

Mukavaa viikonloppua!

terkuin, Mervi :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Poltettu oranssi



Olen syksyn myötä ihastunut poltettuun oranssiin. Halusin kokeilla sävyä meille kotiin ja kuin tilauksesta löytyi Hulluilta Päiviltä täyttä villaa oleva huopa 25 eurolla. Huopa on ihanan lämmin ja muistuttaa sävyiltään syksyistä luontoa. Uusin hankinta tuntuu miellyttävän myös miestä. Hän istuu parhaillaan huovan päällä ja pelaa pleikkaa. Miten se vanha sanonta taas menikään: Mies on terve kun se leikkii?

Isot kiitokset teille, jotka annoitte mielipiteenne edellisen postauksen Sisustuspulmaan. Ideat olivat huikeita ja toteuttamiskelpoisia, yhtä lukuunottamatta. Sen ainoan, suoran tyrmäyksen kokeneen ehdotuksen oli rohkeasti omalla nimimerkillään jättänyt Petri:

"Onpas paljon hyviä ideoita! Minä taas olen sitä mieltä, että seinä on erittäin hyvä juuri tuollaisenaan, eikä sille kannata tehdä mitään. Oikein levollinen ja toimiva kokonaisuus. Tason päällä olevat audiolaitteistot ovat tosin auttamatta vanhentuneet, ne pitäisi uusia mitä pikimmiten budjetista tinkimättä! Jos seinälle haluaa väriä, siihen voisi kiinnittää vaikka jonkun moottoripyörä -aiheisen julisteen?"

Kommenttien avulla sain jäsenneltyä toiveeni puoliseinän suhteen. Kaipaan seinälle ilmavuutta ja keveyttä. String hyllyjärjestelmä täyttää nämä kriteerit ja tuntuu muutenkin toimivalta ratkaisulta. Uuden hyllyjärjestelmän kanssa valkoinen seinäkään ei enää tuntuisi niin pliisulta. Puoliseinän eteen, väriä ja lämpöä tuomaan, haluaisin pitkän villamaton.

Koska torstai on toivoa täynnä, alan välittömästi rustaamaan kirjettä joulupukille.

Mervi :)


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sisustuspulma

Mieltäni on jo pidemmän aikaa askarruttanut olohuoneessa oleva puoliseinä ja sen edessä sijaitseva Bestå -taso. Tämä nimenomainen kohta tuntuu olevan sellainen paikka, jota en millään saa valmiiksi/mieleisekseni. Mitä tälle siis pitäisi tehdä? Olen ajatellut, että Bestån voisi päällystää koivuvanerilla ja seinän kenties maalata, tapetoida, laatoittaa tms. Kenties joku värikkäämpi matto Bestån edessä piristäisi tunnelmaa?  Mikäli sinulla tulee jotain mieleen, niin kaikki ilmettä kohentavat vinkit otetaan kiitollisina vastaan.

kesken kohteen kuvauksen linssin eteen pölähti jalkapalloilija

Bestå vetää sisäänsä viinilasit, levyt ja dvd-levyt. Mies elvyttää hyytyvää, vanhaa macia.

Sunnuntai terveisin,

Mervi

lauantai 5. lokakuuta 2013

Liekeissä




Tunnelma nousi tuvassa kattoon Iittalan Kaasan palatessa kesätauolta olohuoneeseen.

Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Mervi

Syysbreikki

Viikon kuluttua otamme pienen irtioton arjesta syysloman merkeissä. Olen buukannut lennot, hotellin ja auton Mallorcalle. Tänään onkin tarkoitus tehdä tarvittavat hankinnat reissua varten. Kosmetiikan karsin lomareissuilla minimiin ja pakkaan mukaan ainoastaan tuotteita, jotka sopivat koko perheelle. Aivan ensimmäiseksi kuitenkin varmistan, että matkalaukusta löytyy riittävä määrä pokkareita. Ilman kirjoja loma ei vaan tunnu lomalta. Ajattelin myös etukäteen kartoittaa kohteita, joita olisi mukava nähdä saarella vierailun aikana. Suurempia suunnitelmia tai tavoitteita en reissulle aseta, vaan lomalla edetään päivän fiiliksen mukaan.


Ennen perhereissua piipahdan pikaisesti Tallinnassa. Mikäli ehdin ja jaksan, niin käväisen muutamassa keskustassa sijaitsevassa sisustusliikkeessä. Cirkuksen Joannan tekemä juttu Tallinan sisustuskaupoista toimikoon oppaanani.

Iloista viikonloppua!

Mervi

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syystukka

Kävin tänään päivittämässä hiuksiin syyslookin Helsingin keskustassa sijaitsevassa Salon Noir Conceptissa. Salon Noir on mainio kampaamo myös sisustusintoilijalle.  Sisustus on omaperäinen ja niin täynnä yksityiskohtia ettei kaikkea pysty ensimmäisellä käynnillä edes rekisteröimään. 




Ja sitten se lopputulos. Otsatukasta en luopunut vieläkään, mutta hiusten pituudesta lähti pois yli kymmenen senttiä. Hiuksiin tehtiin lämmin, kuparinsävyinen liukuvärjäys. Ei siis mitään kovin radikaalia muutosta, vain pientä fiksausta syksyä varten. Lopuksi täytyy vielä todeta, että ruuhkavuosia elävän nelikymppisen naisen aamujen pelastus on helppo ja toimiva hiusmalli. Kiitos Simo!




Illan jatkoja, Mervi

kampaamokuvat: www.behance.net

tiistai 1. lokakuuta 2013

Nakkimetsä

Mikäli muistan oikein, ainakin yksi aiempi ruokapostaukseni (edellinen oli se maksalaatikko) on jo sisältänyt nämä samat raaka-aineet, mutta ei tässä iässä enää jaksa kauheasti uudistua. Pidän ruoanalaitosta jonkin verran, ja joskus kun on aikaa, saatan viritellä jotain sofistikoituneempaakin, mutta arkisin aikaa ei monesti ole. On kiire. Ei minulla, mutta jälkikasvulla. Joko heidän pitää ehtiä treeneihin, tai sitten on vain infernaalinen NÄLKÄ, eikä ruokaa jakseta odottaa välipalajärjestelyistä huolimatta. Ja sitä ruokaa muuten kuluu nykyään. Aktiivisesti urheileva ja samaan aikaan aktiivisesti kasvava miehenalku syö jo enemmän kuin tällainen istumatyössä päivänsä viettävä keski-ikäinen mies. Vielä pari vuotta sitten perheen ruokkimiseen riittänyt 400 gramman jauhelihapaketti on nykyään lähinnä säälittävä vitsi. 



Määrät kasvavat ja ruokahuollolta odotetaan ripeää toimintaa. Samaan aikaan takaraivossa on jäljellä vielä pienä rippeitä idealismista johon kuuluu, että ruoan pitäisi olla edes suhteellisen terveellistä, eikä se saisi muodostua pelkästään eineksistä. Lisäksi yritämme välttää jatkuvaa lihan- tai lihajalosteiden mättämistä, joten vaikeaksi menee, eikä aina onnistukaan, mutta ei tässä toki ehdottomia ollakaan. Eli kuten kuvasta näkyy, esimerkiksi maanantaina voi sortua enemmän tai vähemmän terveellisiin nakkeihin, ja loihtia varsinkin perheen pienempiä ja heidän vieraitaan ilahduttavan nakkimetsän. Muussin tein itse, nakit tulivat paketista, ja alla näkyvä erittäin monikäyttöinen kastike suoraan myyntipakkauksesta. Ja hyvin kelpasi, myös pojan astetta trendikkäämmälle kaverille, joka tutustui tähän ruuhkavuosikeittiön luomukseen ensimmäistä kertaa.

Kastikkeen kanssa maistui myös tyttärelle.
Jälkiruoaksi oli tarjolla läheisen sympaattisen Halmeen leipomon munkkeja, jotka sattuivat olemaan klassisessa "kaksi yhden hinnalla" -tarjousmyynnissä. Munkkeja syödessä mietin, että mistähän suunnittelija on inspiraation tämänkin kupin kuvitukseen ammentanut. Ei sillä, että jaksaisin närkästyä viime aikojen kuohunnasta, ihan vain itseäni viihdyttääkseni asiaa pohdiskelin.

Sitä paitsi pidän edelleen kyseisen suunnittelijan töistä, pienestä valokuvakuplinnasta huolimatta. Jos joku haluaa pohdiskella aihettta syvällisemmin kuin mitä se nakkimetsä-aiheiseen kirjoitukseen sopii, (varastettu idea muuten tämä nakkidesignikin) voi vaikka lukaista nämä pari Viljan tekstiä, joissa kyseistä aihetta sivutaan, case hetkiä: http://bit.ly/1hi9GvD ja yleisesti vaikutteiden ottamisesta: http://bit.ly/15ICZSY .



Eipä muuta kuin sopivan rasvaista viikkoa kaikille lukijoille!

- Petri

ps. Nakkimetsästä saisi muuten hienon kuosin. Ainakin minä nukkuisin mielelläni nakkimetsässä.