Tietoa mainostajalle ›

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Testissä: Bosch PFS 105 E WALLpaint maaliruisku

Viime viikonloppuna sää suosi maalaajaa ja pääsin testaamaan toden teolla Boschin uutta ruiskua, josta kirjoitin viime viikolla.



Maalattava kohde oli terassimme vinorimakaide, joka oli ennestään pohjamaalattu Tikkurilan Ultra Primerillä. Ruiskutettava maali oli Tikkurilan Ultra Classic, jota ohensin ensin töiden aloitusta lisäämällä maaliiin noin 10% vettä. Sekoitin veden, ja talven yli varastoidun maalin akkuporakoneeseen kiinnitetyllä vispilällä. Konevoima on tässäkin tarpeen, jos maalin haluaa saada sekoitettua kunnolla kohtalaisella vaivalla.

En ole maalannut aiemmin ruiskulla mitään, joten tartuin projektiin hieman jännittyneenä, varsinkin kun olin kuullut ja lukenut, että ruiskumaalaus ei välttämättä ole kovin helppo juttu.



Ruiskutin lauantain aikana maalia noin seitsemän litraa, eli voin sanoa saaneeni lajiin jotain tuntumaa, tässä kokemukseni.

Ruiskun laittaminen käyttökuntoon on kohtalaisen nopea juttu. Litran vetoinen säiliö täytetään maalilla, ilmaletku liitetään turbiini-yksikköön ja ruiskuun, ja kytketään virta päälle. Ruiskun säädöt ovat yksinkertaiset. Toimintaa säädetään paineella ja maalimäärällä. Jälkimmäisen säätö on kohtalaisen analoginen, käytännössä maalimäärän säätö rajoittaa liipamisen painamista. 

Koska ruiskutettava maali on ohennettunakin kohtalaisen jäykkää tavaraa, säädin paineen täysille ja samalla asetuksella mentiin myös maalimäärän suhteen. Ruiskun asetuksista voidaan lisäksi säätää joko pysty- tai vaakasuuntainen kuvio, sekä kuvion leveys, kaksipykäläisellä asetuksella.

Ruisku toimi hyvin siveltimelle hankalassa vinorimakaiteessa. 

Maalaaminen ruiskulla on huomattavasti nopeampaa kuin pensselillä, mutta vaatii paikoitellen huomattavasti enemmän tarkkuutta ja huolellisuutta. Ruiskulla ei luonnollisesti voi maalata tarkkoja rajoja ilman rajojen suojaamista. Kaide oli siinä mielessä hyvä kohde, ettei suojausta tarvittu muualle kuin alapuolelle, ja siellä se olikin tarpeen, sillä vaikka ruisku toimikin normaalisti, roiskeita kertyy huomattavan paljon maalattavan pinnan alapuolelle. En osaa sanoa tulevatko kaikki roiskeet suoraan ruiskusta, vai kimpoileeko osa maalista osuessaan maalattavaan pintaan. Käytännössä hoidin suojauksen kuljettamalla mukana pahvin palaa, jonka siirsin aina työn edetessä maalattavan kohteen alapuolelle.

Maalatessani kaiteen ulkopintaa onnistuin tuhrimaan alapuolella olevan vesipellin paikoitellen pahastikin, siinä on nyt sitten puhdistettavaa tai lisää maalattavaa, en tiedä vielä kumpi on parempi korjaus tähän.

Ruisku on herkkyyttä ja tarkkaavaisuutta vaativa laite. Mikäli suuttimeen kertyy yhtään jähmettynyttä maalia, ruisku alkaa roiskia ikävästi. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, kuinka suihkun reuna-alueille alkaa syntyä suurempaa roisketta mikäli suutin ei ole puhdas. Alemmasta kuvasta näkee miltä jälki näyttää silloin, kun kaikki on kunnossa.

Kun suutin on likainen, alkaa ruisku räkiä ikävästi

Tässä kuvassa kaikki on kunnossa, ja myös reuna-alueen suihku on hienojakoinen kuten kuuluukin.
Kun hoksasin mistä roiskiminen johtuu, osasin tarkkailla suuttimen puhtautta. Ruiskun toimintakuntoisena pitäminen ei vaadi muuta kuin sen, että maaliklimpit niistetään pois paperilla tai käsin, kunhan sen muistaa tehdä. Myös taukojen jälkeen kannattaa tarkistaa ensin ruiskun toimivuus johonkin muuhun kuin maalattavaan pintaan, sillä jo kahvitauon aikana maali alkaa kuivua ruiskun koneistoon ja tämä näkyy jäljessä, eli putsausta tarvitaan taas.

Maalatessani koko päivän, puhdistin ruiskun kunnolla lounastauon ajaksi. En tiedä mutta luulen, että tämä on välttämätöntä pidemmissä maalausessioissa. Ruiskun puhdistamisessa on enemmän työtä kuin pensseleiden pesussa, mutta alkukankeuden jälkeen tämä on kuitenkin kohtalaisen pieni operaatio. Käytännössä koko ruisku pitää purkaa osiin ja pestä vedellä. Perinteinen tiskiharja oli hyvä työväline tässä operaatiossa. Onneksi maali irtoaa muovisista osista kohtalaisen helposti.

Maalin kulutuksen suhteen tuntumani on, että maalia kuluu ruiskulla hieman pensseliä enemmän, mutta tämä on toki luonnollista, pieni osa maalista menee väkisinkin ohi kohteesta, varsinkin harvaa kaidetta maalatessa.


Ruiskumaalauksessa on omat karikkonsa, mutta kun nämä tiedostaa, työvälineestä on hyötyä. Ehdoton etu on työn nopeus, siitäkin huolimatta, että suojausta ja kaluston huoltoa on enemmän kuin pensselimaalauksessa. Olen varma, että en varmasti olisi saanut yhdessä päivässä aikaiseksi yhtä paljon valmista pintaa perinteisillä menetelmillä.

Jos maalattavaa on paljon, maaliruiskusta on apua varmasti monessa kohtaa. Odotan ruiskun testaamista ulkomaalauksen lisäksi myös "miestilan" eli autotallin puolella kalustemaalauksessa, mutta ne ovat sitten taas talven projekteja. Täytyy selvitellä myös, sopisiko ruisku terassin öljyämiseen, sekin pitäisi mielellään tänä kesänä tehdä, jos vain ehtisi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan taas!

Petri

Yhteistyössä: Bosch

7 kommenttia:

  1. Minä taas toivon, että päästään kokeilemaan kalustemaalausta ruiskulla ulkosalla, sillä sisätilassa talvella se ei oikein luonnistunut, suuri syy saattoi olla liuotinpohjainen maali :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuliko hassu olo? :) Juu, saa olla tarkkana käryjen kanssa, ja hengityssuojain pitäisi tietty olla käytössä.

      Poista
  2. Vesipeltien putsaaminen tärpätillä on melko helppo juttu, eikä maalaamaan kannata ryhtyä. Olen niitä joutunut useaan otteseen meilläkin putsailemaan, vaikka pensselillä maalailen.

    VastaaPoista
  3. Kiva että teillä ruiskusta oli apua, me yritimme sitä sisäseinien sekä katon maalaukseen, siinä tavallinen tela kyllä vie voiton. Ulkona kun ei ole niin väliä jos jotain maalihippuja vähän leviää ilmaan, sisällä se on toinen juttu sitten. :) Mutta ajattelimme kokeilla sitä vielä mökillä jossa on pyöröhirsiseinät, siellä taitaa olla ainut mahdollisuus maalata tuollaisella ruiskulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tela on paras valinta tasaisille pinnoilla sisätiloissa. Oli huomattava apu tuossa vinorimakaiteessa, ja odotan mielenkiinnolla, että millaista jälkeä tuolla saa aikaiseksi huonekalumaalauksessa.

      Poista
  4. Moi!

    Kiitos hyvistä vinkeistä ja ohjeistuksesta. Appiukolta lainattua samanmoista ruiskua on tarkoitus käyttää pihavaraston ulkoverhouksen maalaamisessa ja jos tuo ruisku täyttää edes puolet lupauksistaan räystäsaluslautojen maalauksessa, on vehje vähintään painonsa arvoinen kultaa.

    Otto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Otto. Ruisku oli hyvä avoräystäiden alapintojen maalaamisessa niissä paikoissa missä ei tarvinnut pelätä ikkunoiden tai peltien tahriintumista. Maalasin ensin räystäiden alapinnat ruiskulla, ja sen jälkeen eri väriset otsalaudat pensselillä. Aloita ensin pienellä paineella ja maalimäärällä, eli ei kannata säätää kaikkia asetuksia täysille niin kuin minä tein, huomasin tuon myöhemmin :) Suoraa seinää en ole maalannut ruiskulla muuten kuin yhden ikkunattoman seinän pohjamaalin. Olisi hauska kuulla kokemuksia kun olet päässyt testailemaan.

      Petri

      Poista

Kiitos kommentista!