Tietoa mainostajalle ›

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Muistijälkiä


Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Moccamaster

Moccamaster. Miehellä oli vahva mielipide asiasta. Minä sain päättää aika pitkälti ensimmäisen yhteisen kotimme sisustuksen, ja myös seuraavien. Petrin vaatimuslista oli melko lyhyt. Hän vastaa viihde-elektroniikasta, ja Moccamaster pitää olla. Asia selvä. Ja tämä tarina on tosi, vaikka se tuodaankin esille tämän sponsoroidun postauksen lomassa.


Kyseinen kahvinvalmistuslaitteiden klassikko muistuttaa minua suhteemme alkuajoista. Mies oli läksynsä lukenut. Testivoittaja, 10-vuoden takuu, juuri oikea lämpötila. Hyvän lopputuloksen takaa kylmä vesi ja puhdas keitin. Ajoita keittäminen niin, että kahvi vasta valmistuu, kun kahvin ystävät istuvat pöytään. Tuoreena ja kuumana kahvikin on parasta. Itse en ole ihan samanlainen fiilistelijä, mutta pidän toki hyvästä kahvista. Harmittaahan se, jos investoi kaupungilla kalliiseen latteen ja laatu ei miellytä.


Lapsille Moccamaster tuo mieleen myös muistoja mummolasta. Maalaistalo, vieraita käy päivässä enemmän kuin meillä kotona puolessa vuodessa. Kahvipannu porisee ja mummon leipoma pulla maistuu, allekirjoittaneelle liiankin hyvin. Jännä juttu, kotona ei ole koskaan vaaleapaahtoista kahvia, mutta siellä maalla se maistuu oikein hyvin. Johtuukohan se tuoreesta maidosta?

Moccamaster haastoi meidät miettimään parhaita kahvimuistoja. Oikeasti on aika vaikea nimetä yhtä yksittäistä hetkeä, kahvi kun kuuluu kiinteästi arkeen ja juhlaan. Mutta jos oikein pinnistää, palautuu mieleen miehen kanssa vietetty uusi vuosi Pariisissa ja kaupunkikävelyn päätteeksi nautittu kupponen Les Deux Magots -kahvilassa. Siitä taitaa olla aikaa kuutisen vuotta. Sen jälkeen ei ole vastaavia reissuja tehty, ehkä olisi aika.

T. Mervi

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Olohuoneen sivupöytä, osa 2.

Sillä välin kun Pepe ja Petri viettivät laatuaikaa autotallin puolella, pyörähti yläkerrassa käyntiin huonekaluruletti. 


Tykästyin viime viikolla ajatukseen pienestä viinilasinlepuustuspöydästä sohvan takana. Terassilta tuotu pöytä osoittautui kuitenkin hieman liian kiikkeräksi Pepen rajuihin ohituksiin. Siinä heilahtaa helposti punaviinit kaaressa sohvalle, kun Pepe rynnistää rakkaimman lelunsa, pallon, perässä sohvan taakse. 


Niinpä terassipöytä pääsi takaisin terassin puolella ja minä rullailin tilaan vaihteeksi Artekin tarjoiluvaunun makuuhuoneen puolelta. Vaunu on tukeva, sen yläosaan voi tehdä asetelmia ja alaosassa on kätevä ladata työläppäräreitä, joita on aiemmin ladattu sohvan alla.  Siirsin vielä sohvaa kauemmaksi vaunusta ja näin kokonaisuudesta tuli ilmavampi. Kokeillaan tätä ratkaisua nyt seuraavan viikon ajan.

Sunnuntai terveisin, Mervi


*Havi´s White Linen kynttilä saatu blogin kautta.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Varasuunnitelma


Päivällä mietin, että illalla voisi treenata. Mutta sitten kävi niin hassusti, että join illallisella vahingossa pari lasia viiniä. Enpä kuitenkaan hätääntynyt, vaan aktivoin varasuunnitelman. Autotalli, kolmas lasi punaviiniä ja sikari. Siinäpä ne tärkeimmät elementit. Tilaisuuden pukukoodiin kuuluvat villasukat ja tarkoitukseen pyhitetty pikkutakki. Hyvä tietää, jos aiot joskus liittyä seuraan. 

Joskus viihdytän itseäni sikarin ja viinin lomassa lueskelemalla Tekniikan Maailmaa tai Suomen Kuvalehteä. Aika usein laitan kuitenkin tykin päälle ja laajennan maailmankatsomustani katsomalla pari Vicen dokkaria HBO:lta. Fanitan Viceä. Jos olisi rahaa ja aikaa, perustaisin itsekin uuden ajan monikanavaisen mediatalon joka tuottaisi korkealaatuista, puolueetonta sisältöä aiheista joihin muut eivät uskalla koskea.

Pepe on aina messissä, olipa meno mikä tahansa. Pieni savu ei kaveria haittaa. Muut perheen jäsenet tosin huomauttelevat, että turkki haisee sikarille. Pepeä haittasi kuitenkin enemmän kameran kanssa tallissa vieraillut rouva. Selkeä reviiriloukkaus.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille,

Petri & Pepe