Tietoa mainostajalle ›

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Perhelomalla on jännempää








Perjantai 17.2.

Kauan odotettu loma alkaa. Lupasin lapsille, että tulen kotiin ennen kolmea. Olen kotona puoli viideltä. Tulee sanomista. Tavarat, koira ja lapset autoon. Vaimo on työreissussa, joten häntä en pakannut. Noin klo 17:30 liikkeelle. Unohtui vain omat lapaset ja viinit, jotka oli tarkoitus ottaa mukaan. Nopea kuuden tunnin ajo välietappiin. Yhden pysähdyksen taktiikka. Lapset ovat sitä mieltä, että matka meni vauhdikkaammin kun äiti ei ollut mukana. Matkalla kuunneltiin mm. Alphavillen Forever Young ja Roxetten Listen to your Heart. Lapsia huvitti tuollainen vanha musiikki.

Lauantai 18.2.

Aamiainen Sonkajärvellä. Omat lapset ja heidän serkkunsa kyytiin. Kiire Vuokattiin, vaikka mökki saadaan vasta neljältä. Hyvin ehtii laskemaan ennen sitä. Koira jäi jälkitoimitukseen. Kaikki vielä terveenä, hyvä ensimmäinen laskupäivä. Vaimon juna tulee Kajaaniin klo 17:30. Lapset ja tavarat nopeasti mökkiin kello 16, sitten äkkiä Kajaaniin. Pitää ehtiä Alkoon ennen kuin vaimon juna tulee. Ehdin, ostin Hesarin testissä viisi tähteä saaneen laatikkoviinin, pari ipaa ja pienen rommipullon. Ehdin myös pesemään auton. Vaimo kyytiin ja mökille.

Sunnuntai 19.2.

Heti aamusta rinteeseen. Hyvin menee pari tuntia, mutta sitten tyttären silmät alkavat näyttää sameilta. Kuumetta. Muut vielä kunnossa. Koira oksensi, mutta sitä nyt sattuu. Ei vielä huolestuta. Illalla lääkitään tytärtä.

Maanantai 20.2.

Koira oksensi yöllä, mutta ei huolestuta vieläkään. Välillä aina ykäilee syötyään jotain ruoan sulatukselle sopimatonta, kuten esimerkiksi vetolelun langanpätkiä. Tytär ei pääse mäkeen, kuumeilu jatkuu. On surullinen, harmittaa hänen puolesta. Muut mäessä. Illalla koira ehkä tavallista vaisumpi.

Tiistai 21.2.

Tyttären vointi paranee, mutta koiran huononee. Nyt tulee oksennuksen lisäksi ripulia. Pepe ei ole sairastanut koskaan, mutta nyt sairastaa, on todella huonossa vedossa. Haetaan apteekista lääkettä, ei saada oikein syötettyä. Ruoka ei maistu, vettä saa ihan juottamalla juottaa. Keitän koiralle riisiä, koska netissä kerrottiin, että se on hyvä vatsatautiruoka. Pojalle nousee kuume. Huomaan, että kaikilla mökkinaapureilla on likaiset autot, minulla puhdas. Katsotaan illalla vaimon kanssa HBO:lta pari jaksoa Ray Donovania.

Keskiviikko 22.2.

Koira oksensi vielä yöllä, mutta on kuitenkin virkeämpi. Pojan kuume nousee, jää mökkiin sairastamaan toipuvan koiran kanssa. On surullinen, harmittaa hänen puolestaan. Tytär on vaihteeksi terve. Lasketaan hänen kanssaan. Ostan itselleni taas uudet lasit. Edelliset, vuoden tai kahden vanhat valon mukaan tummuvilla linsseillä varustetut lasit ovat käyttökelvottomat varjoisilla rinteillä. Auringossa toimii, mutta jos lasket sitten metsän varjoon, et näe mitään. Opetan tytärtä ajamaan laudalla ankkurihissiä. Pannutan itse poistuessani, mutta eipä enää näillä kilometreillä hävetä. On niin coolit lasitkin. Kuuntelemme iltapäivällä ajatuksella Lana Del Rayn uuden sinkun Love. Ihan hyvä. Teen vaimolle reissun ensimmäisen minttukaakaon, onnistui kuulemma hyvin.

Perhelomat ovat kyllä parhaita. Vielä pari päivää jäljellä, siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä!

Petri

torstai 9. helmikuuta 2017

Kalakauppias


Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaikka se käsitteleekin hyvin pitkälti yritystä nimeltään Maxin Kala. Innostuin kirjoittamaan kyseisestä puodista, koska kyseessä on monella tapaa inspiroiva tapaus ja luonnollisesti myös siksi, että kyseinen silakan tuoksuinen myymälä sijaitsee meidän kotikylällämme. Emme suinkaan ole ensimmäisiä. Maxin kalasta on kirjoitettu melkein yhtä paljon kuin ministerin suvun omistamista liiketoimista. Mainittakoon esimerkkinä vaikka tämä Länsiväylän artikkeli. Toisin kuin jotkut, kenties hieman väärillä perusteilla ilmaista mainostilaa saavat yritykset, Maxin Kala tehnee ihan hyvää businesta. Ainakin asiakasmääristä, kiinnostuksesta ja positiivisesta palautteesta voisi näin päätellä.

Olen erittäin ilahtunut, että Max avasi kauppansa meidän naapurustoon. Mutta eniten minua kiehtoo se, miten kalakaupasta tuli menestystarina ja ilmiö. Liikeidea ei ole varsinaisesti kovin uusi. Kalakauppias saattaa hyvinkin olla maailman toiseksi vanhin ammatti, ja kalakauppa konseptina ei sekään ole kovin tuore ajatus, vaikka tuoreus on kyllä sinänsä liikeidean ytimessä hyvinkin vahvasti.

Mutta, ainakin alku näyttää menestykseltä. Kysymys kuuluukin, mitä (me) muut yrittäjät tai yrittäjäksi haluavat voimme tästä oppia. Varmaan paljonkin, mutta tässä omat päällimmäiset ajatukseni.

1. Sillä, onko idea jo keksitty aiemmin, ei ole mitään merkitystä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Idea voi olla vaikka kuinka vanha tahansa. Menestyä voi, kunhan tekee asiat oikein ja hyvin. Tässä vaiheessa on aina hyvä muistuttaa, että Google ei keksinyt hakukonetta. Teki sen vain paremmin kuin muut.

2. Oikea ajoitus. En tiedä oliko miten laskelmoitua mutta veikkaan, että kalakaupan avaaminen osui juuri oikeaan aikaan. Lähiruoka, luomu, tuoreus ja terveellisyys ovat vahvistuvia trendejä. Moni on kyllästynyt marketteihin ja hakee tietoisesti vaihtoehtoja, vähintäänkin satunnaiseen shoppailuun.

3. Selkeä lupaus. Varmasti tuoretta, hyvälaatuista kalaa. Eipä sitä tarvitse sitten sen enempää selittää.

4. Tehdään suurella tunteella. En tunne yrittäjää, mutta hänestä välittyy sellainen kuva, että nyt ei olla vain töissä, vaan tehdään jotain joka on itselle tärkeää ja mieluisaa. Sen näkee ja kuulee. Ja sillä on helvetin iso merkitys. Se heijastuu kaikkeen.

5. Aivan mahtava markkinointi. Budjetti lienee lähellä nollaa, mutta kun teet jotain valtavirrasta poikkeavaa, se huomataan. Tämäkin teksti on esimerkki siitä. Lisäksi yrittäjä on ottanut sosiaalisen median haltuun aivan upeasti. Ei hän siellä mitään tuputa, mutta käy luontevaa keskustelua ja jakaa asiakaskunnalle oleellista, merkityksellistä tietoa. Kuten esimerkiksi montako Madetta on vielä tiskissä.

Vaimo soitti iltapäivällä, että hakeeko hän kotimatkalla jotain valmista. Sanoin, että "eiku hae kalaa, minä laitan potut tulille". Ajattelin, että terveellisempää ja säästyy rahaa. No, vaimo oli vähän innostunut, joten tuo säästö -kohta ei ehkä toteutunut. Mutta mitä väliä. Kukapa ei haluaisi tukea oman kylän yrittäjää, joka on kaikin puolin mahtava, ja hänen myymänsä tuote on kunnossa.

Arvostan.

Petri

*kuva lainattu Maxin facebook sivuilta

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Talven ja kevään välimaastossa

Ulkona on tänään sadellut lunta, mutta makuuhuonettamme sulostuttaa kevään ensi airuet, tulppaanit ja kukkiva perunanarsissi.


Vaikka kukat tuovat huoneeseen keväisen tuulahduksen, henkivät tekstiilit vielä vahvasti talvea. Sängyllä päiväpeitteen virkaa hoitaa Portugalista ostettu suuri ja lämmin villaviltti, jonka päällä myös Pepe tykkää loikoilla. 


Ensi viikolle on luvattu kunnon pakkaslukemia myös tänne Etelä-Suomeen, ei siis pidä vielä liikaa intoutua hössöttämään keväästä. Muutaman viikon päästä on edessä kovasti odotettu talviloma Vuokatin maisemissa ja sen jälkeen olenkin valmis ottamaan vastaan plussan puolelle menevät lämpötilat, kevätauringon säteet sekä inspiroitumaan kauden muodista ja sisustusuutuuksista.

Talvisin terveisin, Mervi