Lissabonin parhaat

Residentas Sao Pedro

A Cevicheria



A Vida Portuguesa Shop
Atalho Príncipe Real


Vaimo oli piipahtanut Lissabonissa aiemminkin, meille muille kerta oli ensimmäinen. Rauhallisen huvilaviikon jälkeen suuntasimme suoraan Lissabonin ytimeen. Minä pohjoisen poika niska punaisena vuokra-auton ratissa, perhe kyydissä. Lissabon on pieni kaupunki, sanottiin, mutta silti onnistuin ajamaan jotenkin hassusti harhaan, että päädyimme saamaan tietulliin kaksi kertaa peräkkäin. Toisella kerralla valitsin kuitenkin eri kaistan, ettemme olisi herättäneet epäilyksiä virkailijassa. Kahden tullin jälkeen auto vuokraamoon, taksi alle ja kohti hotellia. Taksikuski nauroi vaimon kassista pilkottaville kävyille. Sanaakaan ei puhunut englantia, mutta jäi sellainen käsitys, ettei tykännyt pahemmin oravista. Hassu kaveri muutenkin, otti pari euroa tippiä ihan oma-aloitteisesti, mutta en jaksanut palata tarkemmin mittarin ja veloitetun summan väliseen eroon.

Mervi oli varannut meille pienen huoneiston Bairro Alton kupeesta. Residentasin kortteeri oli kerrassaan upea, hienosti sisustettu ja vasta remontoitu. Vaimo on kyllä eri pätevä hoitamaan näitä lomajärjestelyjä. Lapsetkin ovat sitä mieltä, että antaa äidin hoitaa jatkossakin, ettei tule mitään isin ylläreitä. Myös palvelu oli jotain sellaista, johon emme ole aiemmin törmänneet. Huoneistoon oli katettu valmiiksi tervetuliaiskahvit koko perheelle. Pöydällä odotti karahvillinen hyvää port- viiniä ja lapsille oli jääkaapissa omat mehut. Henkilökunta suositteli vielä lisäksi lähialueen parhaat ravintolat, kyllä kelpasi aloittaa loman kaupunkijakso näillä eväillä. Jos majoituksesta nyt ihan hakemalla hakee jotain sanottavaa niin mainittakoon, että samasta korttelista alkavan niin sanotun party zonen älämölö kantautui kyllä sisällekin. Tytär kysyi yhtenä iltana, että onko ulkona sota. Vaimo totesi, että ei kun bileet. Tyttö tokaisi, että "aha", ja meni nukkumaan rauhallisin mielin. Meitä meteli ei haitannut. Olemme sen verran hyväunisia, ja väsyneitä pitkistä päivistä, että uni tuli mukavasti vaimeassa basson jytkeessäkin. Mutta vahva suositus tälle hotellille eloisasta naapurustosta huolimatta. Tässä myös muutama muu tärppi reissulta.

Ostokset:
Paikallinen työtuttavani suositteli kahta Portugalilaisiin tuotteisiin keskittynyttä kauppaa, A Vida Portuguesea ja Burelin shoppia. Jälkimmäinen myi Portugalilaisia villatuotteita. Helteestä huolimatta olimme kaukaa viisaita, ja poimimme molemmille mukaan uudet huivit syksyä odottamaan. Ensin mainittu oli paikallisten tuotteiden sekatavarakauppa, vierailemisen arvoinen sekin. Jotain juttuja Mervi sieltä mukaan poimi, en ole ihan varma mitä, mutta jotain ihanaa se kuulemma oli. Kannattaa nuo käydä katsastamassa vaikkei mitään ostaisikaan.

Muuten vastaan tulleista ostospaikoista Mervin suosikeiksi valikoituivat Praca do Principe Realin varrella sijainneet Embaixada ja lähistöllä sijainneet muut valtavirrasta poikkeavat putiikit. Jotain ostin jopa itsellenikin, palataan noihin, ehkä.

Eksoottisimmat kaupat teki kuitenkin poikamme keskustan ostoskadulta. Hän tilasi erittäin lahjakkaalta kivinikkarilta oman jalkapallojoukkueensa logon kiveen hakattuna. Luonnollisesti sellaisen tekeminen kestää, jätettiin 25 euroa ja osoite. Jännä nähdä tuleeko, ja jos tulee, niin milloin ja millainen.

Ravintolat:
Ruokahuolto pelasi myös hyvin. Aamut alkoivat suolaisella, makealla, tai molemmilla A Padaria Portuguesella. Matkalle osunut paras illallispaikka oli ehdottomasti raakakypsytettyihin mereneläviin erikoistunut A Cevicheria, jossa söimme kuuden ruokalajin menut, kohtuulliseen hintaan. Perheen naisille haastavin pala oli mustekala, mutta sekin oli valmistettu niin hyvin, että hyvin tyhjenivät lautaset, vaikka ei ihan suosikki raaka-aine tämä lonkero heille ollutkaan. Atalhon oli puolestaan keskittynyt enemmän pihvipuoleen, listalta löytyi maistuvaa Picanhaa, jota ei suomalaisravintoloiden valikoimissa kovin usein näe.

Nähtävyydet:
Eihän sitä syömiseltä ja ostoksilta ehditty rajallisen ajan puitteissa läheskään kaikkiin mielessä olleisiin nähtävyyksiin, mutta jotain sentään. Sao Roguen kirkko ja museo olivat myös paikallisen tuttuni suosituksia. Vaikka sitä ei olisikaan itse kovin hengellinen tässä merkityksessä, vaikuttavia paikkojahan nämä ovat koko perheelle. Lastenkin mielenkiinto herää viimeistään pyhäinjäännösten kohdalla, "onko tuolla lasin takana ihan oikea pääkallo?" Kiehtovaa oli toki muutenkin, onhan ne vaikuttavia seuroja nuo uskonnot historioineen. Ratikkakierros vedettiin myös. Kävin itse hakemassa kuljettajalta taukopaikalla alustavan ajokoulutuksen 30-luvulla tehtyyn raitiovainuun, mutta puikkoihin en kuitenkaan päässyt. Ehkä ihan hyvä, sen verran mäkisiä ovat nuo paikalliset linjat, että siinä voisi äkkinäisellä karata vauhti käsistä. Vaunusta jäi mieleen erityisesti yksi kiehtova tekninen seikka; jos ylämäessä alkaa sutimaan, hanikkaa kääntämällä saa tiputettua raiteille ehtaa hiekkaa pitoa parantamaan.

Tässä parhaat palat, paljon muutakin tuli nähtyä ja tehtyä, mutta vielä enemmän jäi vielä seuraavaan kertaan. Ja se seuraava kerta tulee varmasti, Portugal ja Lissabon tekivät sen verran hyvän vaikutuksen, että palaamme varmasti!

Petri

Kommentit

  1. Olipa kiva lukea teidän kuulumiset. Lissabon on ihana kaupunki, haluan päästä sinne rakkaitteni kanssa uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit aivan oikeassa, Lissabon on ihana kaupunki! Samanlaiset fiilikset itsellä, tänne täytyy tulla uudelleen. Mukavaa kesän jatkoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!

Suositut tekstit