Tietoa mainostajalle ›

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannustunnelmia


Vietimme rauhallisen Juhannuksen Kainuun maisemissa. Kalastamista, ulkoilmakokkailua ja saunomista. Lapset saivat hoitaa pihapiirin kesävieraita, eli vuokralaisiksi saapuneita lampaita. Kun muu lauma oli lähtenyt syömään laitumen toiselle laidalle, Topi pässi oli vedellyt hirsiä sikeästi juomapaikalla. Herättyään pässipoika hätääntyi kadonnutta laumaa ja jäi hyörimään ympyrää nukkumapaikan ympärille kuin toimihenkilö väärään neukkariin. Mutta ei hätiä, reipas tyttäremme kävi paimentamassa Topin lauman luokse. Itse riskeerasin juhannustunnelman lennättämällä kopteria kalavesien yläpuolella. Hyvin meni tällä kertaa. Juhannuksen jälkeen odottaa vielä paluu töihin. Mutta eipä tuo haittaa, näissä maisemissa pääsi hyvin irti arjesta, vaikka lyhyt tauko olikin.

T:Mervi ja Petri

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Matkaopasvinkki



Ajatukset harhailevat tasaiseen tahtiin lähestyvään lomamatkaan. Onhan se mukavaa mennä touhottaa koko perheen voimin maailmalla. Tai ei ihan koko perheen, Pepe saa jäädä mummolan täysihoitolaan.

Matkaa suunnitellessa Mervi löysi hauskan amatöörimatkaoppaita välittävän palvelun, Trip4realin. Saitilta voi buukata oppaan moneen lähtöön, kirppariasiantuntijasta yökerho-experttiin. Taitaa olla nouseva trendi, Hesarissakin oli tällä viikolla juttu Pietarilaisesta kadun miehestä, joka kierrättää turisteja pitkin kaupunkia.

Suomen kaupunkeja ei vielä listalla näy. Mietin, että pitäisikö itse olla edelläkävijä, ja lähteä tarjoamaan opastettuja kierroksia tällä meidän nurkilla. "Hidden and not so hidden secrets of Espoo suburban" Mutta mitäs sitä turistille sitten kertoisi ja näyttäisi?

Aloittaisin kierroksen meidän rautatieasemalta. Voisimme käydä assan Ärrällä jättämässä Loton, samalla kertoisin, kuinka monesti kyseinen kioski on ryöstetty. Valottaisin myös kauppojen aukioloaikojen vapautumisen kioskikaupalle aiheuttamia liiketoimintahaasteita.

Ärrältä kävelisimme meidän lähileipomolle. Varoittaisin matkan varrelle jäävästä eläinlääkäriasemasta, että siellä on tehty ainakin kerran erittäin kalliisiin ja turhiin tutkimuksiin johtanut virhediagnoosi. Leipomolla huomaisimme, että se ei ole auki. Kertoisin, että on hankala harjoittaa kannattavaa kahvilaliiketoimintaa näin syrjässä. Sitä kun pitäisi aika monta pullaa myydä päivässä, jotta saisi palkat maksettua ja jäisi vähän voittoakin.

Lohduttelisin turistia, että ei hätää, seuraava etappimme on Valintatalo. Haetaan sieltä dallaspullat ja mehut ja mennään retkelle hylätyn liikekiinteistön taakse. Hyvällä tuurilla tapaamme siellä pari paikallista pultsaria päiväkaljalta. Turisti huomaisi, että Valtsussa ei myydä viiniä. Kertoisin, että ei syytä huoleen, kohta mennään sellaiseeen kauppaan josta sitä saa.

Pullatauon jälkeen jatkaisimme matkaa asuinalueen arkkitehtuurin tutustuen. Kertoisin varmasti pari tarinaa talon rakentamisesta ja siihen liittyvästä byrokratiasta. Sekä siitä, että yksi virolainen rakennusmies tippui talomme katolta, mutta onneksi alla ollut sepeli pehmensi pudostusta sen verran, että siitä selvittiin säikähdyksellä. Ottaisimme kiintopisteeksi asuinalueemme toisella laidalla sijaitsevan Lidlin. Lidlissä on kylämme ainoat rullaportaat. Tai jos tarkkoja ollaan, hihnakuljetin. Menisimme hihnoilla yhden lenkin, parkkihalliin ja takaisin. Sen jälkeen näyttäisin Lidlin yhteydessä olevan mini-Alkon, että täältä saa viiniäkin. Mutta alkoholia emme ostaisi, koska sitä on tarjolla kierroksen päätepisteessä.

Opastettu kierros loppuisi autotalliini, jossa nauttisimme yhdet singlemalt -viskit ja kuuntelisimme hetken c-kasetteja. Kierroksen konsepti on valmis. Mutta paljonkohan tuosta voisi pyytää hintaa. Ei kai satanen olisi pahakaan näin hyvästä viihteestä?

Petri

kuvat: Trip4Real

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sunnuntai mietteitä


Vanhemmat ihan koomassa, mutta Pepellä ja lapsilla sitä riittää virtaa. Vaimo oli vienyt koiran ketaleen aamulenkillä uimaan, siitäkös sitä innostuttiin. Hepuli jatkui pari tuntia uintireissun jälkeenkin. Vaimo oli ostanut uusia pellavalakanoita siniseen makkariin. Näkeepähän helposti, jos kakkatassu on käynyt tepastelemassa. Hyh.

Eilen käytiin lasten kanssa Linnanmäellä. Mukavaa oli. Ja oli syytäkin, sillä kustannuksiltaanhan tuollainen Lintsipäivä on samaa luokkaa kuin Ruotsin risteily tai Tallinnan keikka. Mutta en valita, varsinkin kun vaimo hoiti kustannukset. Elämä on. Ja luin lehdestäkin, että nykyään on kuulemma muodikkaampaa sijoittaa kokemuksiin kuin materiaaliin. Ja vielä, Linnamäki kanavoi tulojaan merkittävästi lastensuojelutyöhön, mikä on hyvä juttu.

Oma viikko meni töiden puolesta reissatessa. Hyviä juttuja, mutta melko raskasta. Onneksi ei ole ihan jokaviikkoista kuitenkaan. Jännä juttu, miten päivänkin lentoreissu verottaa ihan eri tavalla. Sain uusia Tanskalaisia työkavereita pari viikkoa sitten. Mietityttää, että milloin vaimo osaa yhdistää Köpiksen reissut sisustelutavaroiden maahantuontiin. Näen jo itseni turvatarkastuksessa nojatuoli kainalossa.

T:Petri