tiistai 26. elokuuta 2014

Suomen rumin piha

"Isi, meidän piha on kauhea. Se on kaikista rumin piha", totesti tyttäreni sunnuntaina. Kyllä, on hyvin mahdollista, että se on tällä hetkellä kaikista rumin, ja on ollut sitä koko kesän. Jos jossain olisi kilpailu, jossa rumin piha voittaisi, olisimme siinä vahvoilla.

Taisin mainostaa kesäkuussa, että nyt pihatyöt vihdoin etenevät. No, etenivät ne silloin sen verran, että ruma piha revittiin vieläkin rumemmaksi, mutta sittenpä ei tapahtunutkaan mitään suunnilleen kahteen kuukauteen. Taustalla on hieman enemmän huonoa onnea tekijäkaartin puolella, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan ole tapahtunut, aikataulut vain kusahtivat kunnolla.

Kesäkuussa tehtiin pihaa porrastavien muurien pohjia...
...ja asemoitiin vähän kaivoa toimivammalle paikalle.
Kesän aikana työt ovat edenneet sattumuksista johtuen verkkaisesti, mutta edellisissä kuvissa näkyvät muurin pohjat ovat kuitenkin saaneet täytettä, Lammin muurikivet on pinottu ja valettu. Pihan porrastuksilla haetaan tälle meidän pienelle rinnetontille edes hieman tasaisempia alueita, ja suunnitelma tuntuu edelleen toimivalta.


Kivien harmaus on tällä hetkellä hieman dominoiva, mutta ensi keväälle siirtyneet istutukset tuovat varmasti näkymään kaivattua vehreyttä.



Hiekkapiha ei varsinaisesti ole mikään ideaalinen ratkaisu lapsiperheessä. Alakerran imuroinnista on tullut päivittäinen rutiini, ja jatkuvat sateet ovat tuoneet miljööseen omanlaisensa liejuisen vivahteen. Näkymä muistuttaa hieman Boratin kotikylää, jos satutte muistamaan kyseisen pätkän. Mutta toivo elää edelleen. Uskon vakaasti, että voin esitellä lukijoillemme kuvia siististä kiveyksestä vielä ennen ensilumia. Täytyy vain toivoa, että tänäkään vuonna lumet eivät tule kovin aikaisin.

Ja toivottavasti tyttäremme voi todeta ensi kesänä, että ei tämä piha nyt enää kaikista rumin ole, jos nyt ei suomen kauneinkaan.

Pitkää ja lumetonta syksyä odottaen,

Petri

maanantai 18. elokuuta 2014

Valoa harmauden keskelle




Eilen pääsin nautimaan prätkäajelusta miehen kanssa suloisessa kesäsäässä ja tänään heräsin sateen rummutukseen ja syksyisen harmaaseen keliin. Olosuhteet saivat minut miettimään kynttilöiden viritystä, mutta ihan näin pitkälle en vielä mennyt. Lisäsinpä kuitenkin hieman tunnelmavalaistusta työpisteelle. Ehkäpä viilenneet kelit saavat myös kesän helteisiin kadonneen sisustusinnon heräilemään.

Maanantai terveisin, Mervi

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kontaktilaji

Poikkeuksellisen väljä viikonloppu lähenee loppuaan. Junnuilla ei ollut urheilumenoja, eikä pihallakaan ollut nyt mitään miesvoimin edistettävää, joten viikonloppu kului erinäisten pienempien projektien ja harrasteiden parissa.

Pojan ollessa kavereidensa kanssa tekonurmella, kävimme tytön kanssa lenkillä ja tutkailemassa loppukesän luonnon elämää. Ampiaisia hän pelkää, mutta melkein kaikki muut ovatkin sitten kavereita. Kuvasta näkee myös, että kynsiä on taas lakkailtu. Onneksi viimeaikoina ei ole sattunut mitään vahinkoja.


Ajattelimme myös olla päteviä vanhempia, ja päällystää tytön koulukirjat. Ei varmaan kannattaisi tunnustaa, mutta poika ehti viidennelle ja tyttö kolmannelle ilman ensimmäistäkään muovitusta. 


Päätimme jakaa urakan, ja katsoa kummalta onnistuu paremmin. Taukoa on ollut molemmilla melko pitkään. Rouva sai aloittaa. Tavoillensa uskollisena hän lähti niin sanotusti soitelleen sotaan. Lopputuloksena ihan vähän kuplainen matematiikan kirja.


Katsoessani vaimon suoritusta, ajattelin, että nyt on hyvä kerrata hieman lajin teoriaa. Netistähän löytyy ohjeet ihan mihin vaan, myös kirjojen päällystämiseen.  Tässä Youtube -videossa Rauman kirjaston Pirkko näyttä miten homma hoidetaan.

Kisukirja on minun päällystämä.

Eihän se ihan niin sukkelasti onnistunut kuin Pirkolla, mutta kuitenkin sen verran hyvin, että vaimo joutui tunnustamaan tappionsa ja vetäytyi häpeämään tytön reppuun.


Maininnan arvoinen tapahtuma oli myös se kun vaimo avasti moottoripyöräkauden. Ei ole turhan innokkaana kyytiin kärkkynyt. Viime kesänä ei taidettu ajella kertaakaan yhdessä, joten tästä kesästä tuli merkittävästi aktiivisempi. Ei ollut kuitenkaan tuo reppu päässä ajelulla, olisi nolottanut.

Ajelimme kahville Tamminiemeen. Mokkaan oli laitettu Sylvi Kekkosen tapaan kardemummaa. Kun tiesi nämä historialliset taustat ja mausteet, ei harmittanutkaan yhtään, että kaksi kahvia ja vesilasit maksoivat yhteensä 6,60€.

Kohti uutta viikkoa,

Petri&Mervi

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Viritys ja hammasten kiristys


Rouva sai taivuteltua minut taas sisustushommiin, vaikka niitä ei pitänyt kesällä tehdäkään. Projektina tyttären huoneeseen asennettavat kassiroikottimet vai mitkä lienevät. Tapit ostettiin keväällä Tukholmasta, ja katsoin jo kaupassa, että jonkilaista ketutustahan nuo tulevat aiheuttamaan. Mietin, että miten ihmeessä saan asennettua noita mitenkään kipsilevyyn, mutta unohdin asian aktiivisesti muutamaksi kuukaudeksi.

No, nyt kun hanke eteni toteutusvaiheeseen, aloin jälleen pähkäillä kiinnityksen hankaluutta. Tutkaillessani kattavaa kipsilevykiinnitystarvikevalikoimaani päädyin kokeilemaan kuvassa näkyviä Sormatin ankkureita. Suunnitelma oli ruuvata ensin ankkurit seinään, ja sen jälkeen pyörittää nuo roikottimet suoraan ankkureihin. Porasin levyyn 8 mm reiän, ja ruuvasin ankkurin paikalleen. Tämä yksittäinen testiasennus vaikutti toimivalta, ja ajattelin, että tämähän oli helppo homma.

Mutta niin kuin monesti käy, jossain kohtaa pienikin asennus alkaa vastustelemaan, ainakin minulla. Kolme ankkuria ja roikotinta asentuivat mainiosti, mutta neljännen kohdalla ohimon verisuonet alkoivat pullistumaan. Jostain syystä ankkuri ei suostunut uppoamaan 8 mm reikään rikkoutumatta, joten ajattelin hoonata tuota reikää hieman suuremmaksi. No, siitä tuli sitten vähän liian suuri, ja ankkuri niin sanotusti korkkasi, eli ei tarttunutkaan levyyn.

Kirottuani vähän aikaa kaikkia sisuteluprojekteja aloin miettimään korjausta. Sopivampia ankkureita ei löytynyt, joten seuraavaksi aloin harkitsemaan mielessäni erilaisia virityksiä ja kepulikonsteja. Tutkaillessani autotallin tarvike- ja kemikaalivalikoimaa katseeni kiinnittyi ihan tavalliseen puuliimaan, ja siitä tuli idea. Ratkaisu syntyi liimasta ja talouspaperista. Aloin laajentamaan ankkurin halkaisijaa liisteröimällä talouspaperia puuliimalla ankkurin ulkopintaan. Kasvatin ankkurin ulkopinnan niin suureksi, että sain pyöriteltyä sen sopivan napakasti liian suureksi porattuun reikään. Käytin liimaa todella reilusti, ja tursottelin sitä vielä lopuksi kaikkiin rakoihin, ja jätin kuivamaan vuorokaudeksi. Yllätyksekseni tämä viritys osoittautui toimivaksi, ja ankkuri jämäköityi seinään sen verran hyvin, että roikottimen kiinnitys onnistui.

Viritys kuivumassa
Aika näyttää, miten nuo tuossa seinällä pysyvät, mutta toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Ohjeistin kyllä tytärtäni, että ei laittaisi kovin raskasta koulureppua, mutta tuskinpa muistaa noudattaa ohjeitani. Sitten jos korkkaavat, se on paikkaus ja maalaushomma edessä.

Säädämme tytön huonetta uuteen uskoon muutenkin, laitetaan sitten kuvia ja tunnelmia kun valmistuu. Minä toivon, että uudistus ei vaadi minulta suurempia asennuksia.

DIY-terveisin

Petri

ps. Tiedän mielestäni jo kohtalaisen paljon kipsilevykiinnityksistä. Jos sinua askarruttaa jokin, konsultoin mielelläni. Paras neuvoni tietenkin on, että unohda koko juttu, mutta jos et unohda, oikeat kiinnikkeet ovat ratkaisevan tärkeät :)